En tiedä, onko kukaan jäänyt pohtimaan mihin niitä kymmentä banaania, t-paitoja, urheilujuomia jne tarvittiin, eikä haittaa, vaikka kenenkään kädet eivät hikoaisi jännityksestä. Mutta jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa mistä on kysymys, niin nyt paljastan, että moisen ostoslistan antoi mies, joka on koko kevään, matkojensa niin myöten antaessa, treenannut muiden lajiin hurahtaneiden kanssa tätä kovin suomalaiset innoittanutta lajia - sählyä. Tänään hän osallistui Turkissa kolmatta kertaa järjestettävään floor bol -turnaukseen  yhtenä joukkueen jäsenenä, joista suurin osa oli suomalaisia, mutta mukana myös turkkilaisia, yhdysvaltalaisia ja ties minkä maiden sählykärpäsen puremia ihmisiä.

Turnauksessa taisteli viisi Turkissa pelaavaa joukkuetta ja finaaleihin päässeet joukkueet pelasivat yhteensä kuusi ottelua. meidän oli tarkoitus käydä katsomassa muutama peli ja olla paikan päällä muutama tunti, mutta hyvä tunnelma, jännät pelit ja uudet katsomon tuttavuudet saivat meidät jäämään paikalle kuudeksi(!) tunniksi, vaikka kotona olisi odottanut kuusihenkisen seurueemme lomavarusteiden pakkaus.

Onneksi jäimme katsomaan ja kannattamaan pelejä, sillä meidän kannalta tärkein joukkue, Vodafone team, jossa moni suomalainen - mies mukaan lukien pelasi, voitti koko turnauksen. Viimeisen kädet hiostaneen ja äänen vieneen pelin kannatushuudot eivät maininneet mitään puhelinoperaattorista, vaan salissa kaikui kovalla äänellä SUOMI, tap tap tap, SUOMI, tap tap tap, SUOMI...

HYVÄ SUOMI!

***

Muutaman tunnin päästä lähdemme kohti viikon autoseikkailulomaa, enkä osaa sanoa ehdinkö laittaa mitään raporttia tienpäältä, mutta voikaa kaikki hyvin, se on moro!