Kerrottakoon matkakertomuksen toisen osan aluksi, että tämä koko matka oli täysin miehen suunnittelema ja salaperäinen aina seuraavaan etappiin saakka. Joka paikassa koimme huimia yllätyksiä ja ihania kokemuksia päivittäin ja tästä seikkailulomasta jää kaikille varmasti mitä ihanimmat ja mieleenpainuvimmat muistot loppuiäksi! En tiedä millä ajalla mies on ehtinyt matkasuunnitelmat laatia, mutta hän teki loistavaa työtä. Loma oli täydellinen meidän perheen tyylinen loma joka sisälsi uusia kokemuksia ja -paikkoja, historiaa, rantaa, altaita, luonnonihmeitä, yllätyksiä ym ym. 

Mutta nyt matkan toisen osuuden pariin:

Matkalla Antalyan Belekiin mies kertoi, että seuraavat päivät tulisimme asustelemaan Voyage-hotellissa, joka on erityisesti suunnaattu lapsiperheille, mutta josta löytyisi kuitenkin kaikille jotain. Hotelli oli suurin ja hienoin näkemäni hotelli, joka toimii all -inclucive periaatteella, niin kuin varmasti kaikki muutkin suuret Belekin hotellit. Belekin ranta on muuten täynnä mitä uskomattomampia hotelleja eri teemoilla ja olo on kuin Las Vegasissa ajelisi. Nyt ymmärrän, miksi näissä hotelleissa lomailevat, eivät poistu hotellialueiden ulkopuolelle paikallisten pariin vaan viettävät koko lomansa hotellilla, sillä niin moninainen on tarjonta  uima-altaista ravintoloihin ja aktiviteeteista illanviettomahdollisuuksiin. Meidän perheellekin, joka yleensä tykkää liikuskella hotellin ulkopuolella, riitti mieluisaa tekemistä ja viihdykettä hotellin alueella niin, että mieleen ei edes tullut lähteä syömään hotellin ulkopuolelle tai katsomaan Belekin pääkadun vilinää. Hotellin ulkopuolelle poistuimme vain yhdelle golf-kierrokselle sekä katsomaan antiikinaikaista Aspendoksen amfi-teatteria.

Aspendoksen teatteri on Antalyan kävijälle mielestäni must-nähtävyys, sillä nykyihmisen, jolla on kaikki mahdollinen apu käytettävissään, on hyvä nähdä millaista käden jälkeä ihminen on saanut aikaan jo kaksituhatta vuotta sitten, täydellisestä teatterin akustiikasta puhumattakaan. Ja ajatella, että valtava rakennelma, joka yhä edelleen vetää lehtereilleen 12 000 ihmistä joka vuotiseen konserttitapahtumaan, seisoo yhä pystyssä vankkana ja ylväänä ja näyttää niin tekevän vielä seuraavatkin tuhannet vuodet. Mielessä herää kysymys: "Kuinka moni nykyajan rakennuksista mahtaa olla vielä olemassa, saatika pystyssä muutaman tuhannen vuoden päästä?" Ei varmaan monikaan. Ja se akustiikka. Miten tuolloin, ilman hienoja tietokonemallinnoksia, on pystytty luomaan valtava avoteatteri jonka akustiikka on täydellinen. Äänet kulkevat täydellisesti ympäri teatteria ja ylimmältä penkkiriviltä voi hyvin kuulla näyttämöllä sävelmää viheltävän ihmisen tai tavallisen puheen.. Taas tämä entisajan ihmisten taito veti minut hiljaiseksi.

 Rakastan tälläisiä nähtävyyksiä ja niiden yksityiskohtien tutkimista.

Aspendos oli Antalya-osuuden historiaosuus. Liikuntaosuuden hoisi golfkierros. Kaiken muun tarjosi ja mahdollisti mainio hotelli! Päivittäin oleiltiin hotellin yhdellä allasalueista, joka tarjosi matalan, leikkikaluja täynnä olevan altaan pienille lapsille sekä vesiliukumäki-puiston "vähän" isommille.

Kuvassa yllä alas liukuu tai oikeammin syöksyy seurueemme innokkaimmat laskijat. Äiti ja poika, (famu ja mies).. Muutama minuutti piti itse tandem-liukuun lähtöä harkita, mutta muutaman kerran tulin alas jyrkkää seinämää miehen kanssa vatsassa perhoset lennellen . Jotta sain tuntumaa pelkän oman painoluokkani liukuihin, laskin tuon jyrkän seinämän myös ihan singlenä. Eniten näitä mäkiä taisi kuitenkin laskea....Uskokaa tai älkää... famu, joka ei Linnanmäellä uskalla edes viikinkialukseenkaan, mutta nautti nyt täysin siemauksin hurjista alaslaskusta vesiliu´uissa tukka hulmuten! ! Vähän rauhallisempia laskuja laskettiin sitten ihan tavallisissa vesiliukumäissä, joihin lapsilla (Emilillä ja Alexandrallakin) oli pääsy.

Vesiliukumäkien ollessa kiinni lekottelimme rannalla ja kelluimme välimeren aalloissa. Axel tonki hiekkaa ja pyöritteli pikku kiviä kätösissään ja nautti hiekan lämmöstä (ja mausta) mairea hymy kasvoillaan. Isommat lapset oppivat kellumaan suolaisen veden kannatellessa ja me isommat vilvoittelimme ihan muuten vaan.

Kaikkina Antalya päivinä seurasimme, kuinka isot värikkäät varjot kiisivät meren yllä veneiden vedettävinä. viimeisenä päivänä, allasoluita hakiessaan, mies olikin käynyt varaamassa meille muille tandem-lennot, ja ilmoitti, silmät innosta kiiluen, että nyt lähdette lentämään!

Kuvassa minä olen nousemassa 80 metrin korkeuteen laskuvarjon varaan Emilin kanssa meren ylle liitelemään. Alkuun ajatus kankaan varassa liitelystä jännitti, ja mielessä pyöri ajatus siitä onko ylhäällä kylmä, tuleeko korkeanpaikan kammo tms, mutta kaikki ennakkoluulot osoittaituivat turhiksi. Ylhäällä ilmassa oli lämmintä, korkeus ei pelottanut yhtään ja alla kimalteleva turkoosi meri näytti kauniilta ja turvalliselta. Lentoaikaa meille annettiin noin 10 minuuttia ja sen kulutimme Emilin kanssa delfiinejen bongailuun (ei näkynyt), rannan tapahtumien tarkkailuun, meren ihailuun ja vain korkeuksista nauttimiseen. Oli suorastaan pettymys laskeutua alas niin nopeasti, mutta oli mukava jakaa oma lentämisen into toisen lentoparin - Famon ja Alexandran kanssa, sekä miehen, joka on kokenut tämän parasailing -kokemuksen vuosia sitten Thaimaassa. Lähden heti uudestaan paraseilaamaan, jos eteen tulee uusi mahdollisuus! Ja suosittelen muitakin kokeilemaan!!

Seuraavassa matkakertomusosassa kurkataankin sitten ihan erilaiseen hotelliin ja paikkaan!