On hyvä tunne kun saa asioita vähän rullaamaan. Saa sovittua vanhimmalle pojalle kyytiä futistreeneihin ja samalla sovitaankin jo koko päivän vierailusta (sisältäen sovitusti uintia ja leikkiä, loppujen lopuksi kotiin kuljetetulta pojalta kuultuna lounasta, välipalaa, ulkoilua, välipalaa, leikkejä, välipalaa, kotiinkuljetusta, välipalaa..)

Tuntuu mukavalta järjestää tytärtä miellyttävää ohjelmaa, hän nimittäin saa niin harvoin olla se ainut iso. Tänään sai. Järjesteltiin pääsiäismunien maalaustalkoot, pukeuduttiin hienosti kaupungille lähtöä varten, käytiin kahdestaan hampurilaisilla ja ruokaostoksilla, kuunneltiin äidin vanhaa juoksu-cd.tä, kikatettiin ja  oltiin emäntiä.

Tänään nimittäin VIHDOIN, monen mutkan ja mietintäkerran jälkeen meillä aloitti ihka oikea filippino-kotiapulainen (käy meillä tästälähtien parikertaa vko). Ja sanon, jo oli aikakin, vaikka itsekin jo epäilin että onkohan vaan turhuutta. EI OLE. Kuulkaa, tämä meidän Edna siivoaa kuin kone (vaikka on palkaattu lähinnä lastenvahdiksi), hinkkaa sieltä mihin Elmas ei ole ikinä kyykistänyt tai kurottanutkaan, hoitaa lapsia ja lauleskelee näille  iloisesti, laittaa ruokaa (tänään kana chop chueta), silittää, etsii sotkua, haluaa siivota jääkaapin, järjestellä paikkoja, haluaa meille uuden mopin. On ihan palvelija, niin että minua - tavallista ihmistä - nolottaa.

Hän kutsuu minua nimellä Mam. En ole enää pelkkä äiti tai Aino, olen Mam. Kyllä taaskin nolottaa, mutta ajattelin, että voihan sitä tuollaista turhuuttakin itsensä iloksi kuunnella vaikka pari viikkoa ja tehdä sitten sinunkaupat, sillä tosiaan, ihan tavallinen ihminenhän minä olen, vaikka nyt jollekin - Mam.

Axel on onnellisena seurannut Ednan puuhia ja ollut kovana imurointiapuna, katsonut silmätarkkana kasvisten pilkontaa ja saanut makupaloja ohuen ohuista porkkanoista, kesäkurpitsoista ja pienistä brussel sprouteista. Axelin takiahan koko Edna etsittiinkin. Axel on nyt nimittäin todella nopea ja aktiivinen. Sen lisäksi, että tammikuusta lähtien kaikki keittiön alakaapit ovat tyhjentyneet Axelin toimesta lattialle, vessapaperirullat keriytyneet kymmeninä metreinä rullasta lattialle, ja ihan mikä vaan saatavilla oleva esine tai tavara on purettu, tutkittu tai levitetty, niin nyt, Axel kiipeää sängyille ja hyppii kamikaze-hyppyjä sängyn reunoille, vasten seiniä, lattioita, pattereita ym, kiipeää tuoleille, joista pöydille. Hyppii sohvilla, eikä ymmärrä, että pään halkeaminen on millimetreistä kiinni ja nauraa, ja vain nauraa ja keksii aina vaan uusia jekkuja. Jolloin minulla, jolla on ollut täysi kodinhoitovastuu,  on ollut nolla-aikaa tehdä yhtään mitään muuta kuin pitää Axel hengissä - poissa vaaroista.

Koska Edna on niin täynnä energiaa ja iloista mieltä ja Alexandra kuin toinen äiti, päätin lähteä uusimaan kuntosalikorttiani. Oli ihana haahuilla itsekseen ylellisellä kuntosalilla, miettiä treenin sisältöä ja huomata, että monen kuukauden treenaamattomuudeseta huolimatta homma sujuu edelleen. Juokseminen tuntui ihan perhosen lennolta, ja mietinkin, että mihin Suomen juoksutapahtumaan sitä nyt treenaisi. Naisten kympillä en taida olla Suomessa, ecrossissa ehkä. Olisiko keskikesällä jotain? Tammikuun karkkilakon 2 kilon painopudotus on vahingossa muuttunut 4 kiloksi. Nyt pitää syödä ja treenata.