Lumen tulo on jatkunut taas tänään. 

Aamulla seurasin ikkunasta kun iso, ilmeisesti nelivedoton maasturi liirasi luisussa alas talon edessä olevaa mäkeä ja oli vähällä osua parkkeerattuihin autoihin. Auton luistelua katsoessani päätin peruuttaa lasten viimeiselle talvilomapäivälle tilaamani hammaslääkäriajat, sillä se olisi merkinnyt (normaalioloissakin puolen tunnin) pitkää ja vaarallista taksimatkaa (tänään extra) kaoottisessa kaupungissa - ilman turvavöitä.

Hammaslääkärin peruuntuminen ei varmaan lapsia haitannut. Hammastarkastuken sijaan he ovat kirmanneet ulkona telmimässä lumessa, rakentaneet vähäisestä kosteasta lumesta lumiukkoa ja vinkuneet mukaansa pihalle pulkkaa. Päivän kohokohta taisi olla ranskalaisten naapurinlasten ilmestyminen seuraksi pihalle lumileikkeihin.

Koska minulla aamupäivällä pitkästä aikaa oli mahdollisuus, uhmasin liukkaita teitä ja hurautin jumppaan. Ensin oli kuitenkin varmistettava mieheltä puhelimitse, että meidän autossa varmasti on talvirenkaat. Autoon istahdettuani näin sopivan nappulan jossa luki: winter, ja painoin sen pohjaan olettaen, että saan nyt jonkun erikoispidon nelivedon lisäksi.. Seitsemäpaikkaisen automme viimeisetkin kiihtyvyysominaisuudet hävisivät (mielestäni), mutta minä pääsin turvallisesti jumppaan ja takaisin ja se on pääasia. Myöhemmin asiaa miehelle kertoessani hän epäili nappulan liittyvän ennemminkin ilmanottoon kuin nelivedon parantamiseen..

Tämän päivän kuvat on taas otettu kännykkäni kameralla. Ylemmässä kuvassa on lumisia mangolian nuppuja ja ala kuva on muisto Axelin ensimmäisestä pulkkakyydistä.

Hoppas ni vet att jag skulle har helst varit i Finland idag.