Istanbulin yksi erikoisuus on, että se sijaitsee kahden maanosan- ja kahden mannerlaatan päällä. Vaikka asumme Euroopassa Aasia näkyy olohuoneemme ikkunoista. Asumme siis todellakin Euroopan reunalla.  Sijainnin oli tarkoitus näkyä myös blogini nimessä, mutta myös muut asustavat Euroopan reunalla..

Täällä Euroopan puolella sijaitsee liike-elämän keskuksen lisäksi kaupungin keskusta ja esimerkiksi lentokenttä. Maa on täällä kallista ja vuokrat päätähuimaavia. Aasian puoleisessa Istanbulissa asuminen on melkoisesti huokeammissa hinnoissa ja viheralueitakin on enemmän. Suuret huonekaluliikkeet, kuten Ikea, rakennustarvikeliikkeet ja esim ranskalainen ruokatavaratalo Carrefour ovat perustaneet isoimmat liikkeensä Aasian puolelle.

Erikoista suurkaupungille on, että Istanbulin Euroopan ja Aasianpuoleisia osia, jotka toisistaan erottaa Bosborin salmi, yhdistää vain kaksi siltaa. Osa työmatkalaisista ylittää Bosborin päivittäin tiheästi liikennöivillä vesibussilla. Suunnitteilla on myös uhkarohkealta kuulostava merenalainen autotunneli, jota minä en ainakaan mielelläni käyttäisi täällä mannerlaattojen yhtymäkohdassa lue maanjäristysalueella. Vähäisten ylityspaikkojen ja suuren työmatkaliikenteen takia Aasianpuolella asuvat ihmiset istuvat ruuhkassa päivittäin. Toisella mantereella vierailu on siis osattava ajoittaa oikein, muuten autoletkassa voi joutua istumaan tunteja, viikonloppunakin.

Meidän arkipäivä sijoittuu suurimmaksi osaksi tänne Euroopan puolelle. Koti, koulu ja miehen toimisto sekä "normaali elämämme" löytyvät täältä. Aasian puolelle meidät saa ehkä kerran kuussa Ikean Lihapullat, Carrefour tai Bauhaus. Kesäaikaan eläintarha, "Puolalaiskylä" tai joku Mustanmeren rantakaupunki.

Täällä Euroopan puolella vaaleisiin ulkomaalaisiin ollaan totuttu aika hyvin. Arkipäivää voi elää melko rauhassa tutussa ympäristössä tuttujen silmien alla. Mutta muistutuksen siitä, että olemme aivan kahden maanosan- ja monen kulttuurin yhtymäkohdassa ja että olemme valtaväestöön nähden täysin poikkeavan näköisiä saamme osaksemme aina, kun poikkeamme päivittäisrutiinireiteistä, esim. käymme Aasian puolella ostoksilla. Lapsia kosketellaan, Axel halutaan syliin ja meitä halutaan valokuvata. Ihmiset tuntuvat katsovan tarkoin mitä kärryyn pistämme ja palaavat yhä uudestaan katsomaan vaalea tukkaisia ihmeitä. Olemme täydellisen tarkkailun kohteena ja se on pitkän päälle tosi rasittavaa.