Meidän perhe noudattaa aika samanlaista rytmiä kesät talvet (Suomen kesälomaa lukuun ottamatta). Lapset heräävät 7-8 aikaan, katsovat näin lomalla lasten ohjelmia englanninkieliseltä kanavalta ja syövät aamiaista. Aamiaisen jälkeen minä pistän pyykkikoneen pyörimään, puen päälle ja valmistaudun päivään. Axel menee ensimmäisille unilleen noin tunti heräämisen jälkeen, jolloin täällä on ensimmäinen "hiljainen hetki".

Puolilta päivin syömme lounasta ja sen laskeuduttua lähdemme sitten uima-altaalle, ulkoilemaan tai kyläilemään. Axel nukkuu taas iltapäivällä, syö välipalaa n. klo 15 meidän muiden kassa ja valmistautuu uuteen uimakertaan tai leikkimään isompien sisarustensa kanssa. Jos päivään on kuulunut kaupassa käyntejä ne on hoidettu aamupäivällä. kello 17 täällä on taas mukavan hiljaista, sillä Axel nukkuu ja isommat lapset katsovat Suomen television lastenohjelmia ensin suomeksi, sitten ruotsiksi.

Sitten onkin vuorossa illallinen, viimeiset leikit ja valmistautuminen nukkumaan menoon klo 20-21. Lasten kanssa harvoin poistun kotoa klo 18 jälkeen.

Meidän perhe tuntuu noudattavan pohjoismaista elämänrytmiä vuodenajasta tai maasta riippumatta, kun taas turkkilaiset, jotka osaavat näin kesäisin ottaa huomioon kuumuus faktorin ja aktivoituvat vasta auringon laskettua. Olen pistänyt merkille, että päivisin, kun me hiestä litimärkinä käymme kävelyllä, ei muita huvikseen kävelyllä kävijöitä näy. Lapsiperheet hakeutuvat sisätiloihin, kuten ostoskeskuksiin tai sisäleikkipaikoille ja toistensa luo kylään. Ulkona aikaa vietetään varjossa istuen tai veden äärellä ollen.

Mutta kun ilta koittaa ja aurinko laskee, herää kaupunki eloon. Perheet tulevat ulos ja seurustelevat naapureidensa kanssa pihoilla ja kaduilla. Lapset leikkivät hämärillä leikkipaikoilla tai juoksentelevat hiljaisesti liikennöidyillä kaduilla. Pienissä ja isoissa ravintoiloissa on tungosta, kun ihmiset tulevat illastamaan. Ilma on lämmin ja kostea, mutta siedettävä.

Meidänkin perhe poikkesi rutiineista ja lähti illastamaan eilen läheiselle Ortaköyn alueelle joka on täynnä ravintoloita. Isommista lapsista oli mukava juoksennella kaduilla ja katsella ihmisvilinää. Niin tietysti minustakin, sillä päivien rutiineista ennen koulun alkua on tullut aika puuduttavia.

Ortaköyihin oli tullut uusi, hyvin lapsiperheelle soveltuva Mexicolainen ravintola. Ruoka oli herkullista ja ympäristö mukava. Miinus puolena taas kerran meidän illallisessa se, että Axel ei suostunut nukahtamaan tai istumaan missään, vaan kirkui niin kauan, että pääsi rattailla liikkeelle. Tämäkin ravintola illallinen syötiin niin, että toinen aikuisista katseli kauniita Bosborin maisemia Axelia työnnellen ja toinen söi isompien kanssa, ja sitten vaihdettiin vuoroa.

Kännykällä napattu kuva Ortaköyn tunnelmasta.

Tänä iltana lasten illtarutiinit saa hoitaa Elimas, sillä mies on kutsunut minut kanssaan futismatsiin.

Vähän kun menisi treffeille..