Tätä on odotettu meillä innokkaasti koko viikko. Joka päivä on tullut kysymys: "joko tänään?"

Vihdoin eilen, sunnuntaina, koitti Alexandran hartaasti odottama hetki: ensimmäinen ratsastustunti.

Alexandra ja shetlannin poni Andrei

Koko tunnin maireaa hymyä pitänyt tyttö tuntui nauttivan joka sekunnista, ja viihtyvän ponin selässä. Ja koska Alexandra oli eläimen kanssa niin luontevasti, pääsi hän jo koittamaan ravia pienellä shetlannin ponillaan. Ei haitannut, että kypärä hölskyi päässä ja tikittävä askel vatkasi - Alexandra ratsasti vain ikionnellinen hymy huulillaan - koko tunnin.

Oli ilo katsella niin onnellista lasta!

 

Kotonakin meillä nelistettään. Tai ollaan ainakin nelinkontin. Axel nimittäin on pienen hakemisen jälkeen löytänyt konttausasennon, ja lähtee liikkeelle millä hetkellä hyvänsä.

Lapset syövät nyt myös kuin hevoset.

Jokaikinen.

Axelille on alusta asti maistunut ruoka hyvin. Mutta nyt kesän kynnyksellä myös Emilin ja Alexandran ruokahalu on lisääntynyt huomattavasti. Lauantaina miehen mitoittamat lasten lempiruokiin kuuluvat kuzu pirzolat eli lampaankyljykset eivät vanhalla määrällä tuntuneet riittävän millään, eivätkä sunnuntain lounaan makaroonitkaan, joten hyvinsyödyn lounaan jälkeinen nälkä taltutettiin hetkeksi voileivillä. Ja kaikki jotka tuntevat varsinkin Emilin syömishistorian yhtyvät varmasti äidin onneen!

Joka kuisen seinämittauksen mukaan Alexandra olisi kasvanut kuukaudessa 3 cm, ja Emilillekin vyötäröstä sopivien farkkushortsejen polvirypytykset osuvat yht´äkkiä polven yläpuolelle...