Lauantaina olimme vieraiden kanssa turistikierroksella katselemassa Istanbulin nähtävyyksiä. Koska mukana oli viisi lasta, oli tehtävä tiukkoja päätöksiä nähtävän suhteen.Valikoimme kohteiksemme yhden "must see" moskeijan - kauniin Sinisen Moskeijan, Grand Bazaarin ja lounastelun ulkona. 

Sininen Moskeija on ulospäinikin jo todella kauniin ja vaikuttavan näköinen, jopa satumainen. Valitettavasti kauniina lauantai-aamupäivänä moni muukin halusi nähdä paikan, ja niinpä saimme jonottaa sisätiloihin noin puoli tuntia. Jonotusaika kului kuitenkin rattoisasti kanssajonottajia tarkkaillen ja ihmetellen Axelin uutta kuljetustapaa rinkassa. Meidän suorittaman jonon muiden ihmisten pieni tarkkailu ei varmasti häirinnyt ketään, mutta minua vaivasi, että vaaleahiuksisia lapsiamme tultiin röyhkeästi valokuvaamaan ja jopa filmaamaan videokameroille. Jollakin löytyy nyt Istanbulin nähtävyysfilmeistä liikkuvaa kuvaa viidestä suomalaislapsesta seisomassa pitkässä jonossa kohti moskeijan sisätiloja.

Ennen moskeijaan menoa kengät on riisuttava ja naisten tulee peittää pää. Kaikkien käviöiden vaatetuksen on peitettävä polvet sekä käsivarret. Kaikki ihmiset tuntuivat tottelevan kengänriisunta käskyä, mutta moni nainen kulki sisään päätään peittämättä. Olin unohtanut oman huivini kotiin, mutta en halunnut tuottaa kenellekkään mielipahaa ja peitin pääni Axelin ohuella peitolla. Sisään päästessämme olin aika pettynyt, sillä paikka oli täpötäynnä ihmisiä niinkuin kuvasta voi nähdä. Poissa oli ensimmäistä kertaa paikalla käydessäni aistima harras ja arvokas tunnelma.

Moskeija on sisältä todella kaunis. Kaikki pinnat seinistä pilareihin ja kattoon on päällystetty sinisävyisillä kuvioilla ja pieniä yksityiskohtia on paljon. Kaikissa ikkunoissa on ikkunamaalauksia, joita kuvasta ei valitettavasti näe. Lattiat on peitetty kauttaaltaan itämaisilla kauniilla matoilla.

Katto on mielestäni erityisen kaunis.

 

Siniseltä moskeijalta suuntasimme ihmettelemään Grand Bazaarin laajaa ja ihmeellistä valikoimaa. Sulassa sovussa bazaarilla myydään nahkatakkeja, vesipiippuja, huiveja ja muita tekstiilejä, laukkuja, kenkiä, mattoja ja vaikka mitä muuta tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Bazaari on kovassa turistien suosiossa, ja niinpä kauppiaat arvuuttelevat käviöiden kotimaita ja huutelevat perään arvauksiaan. Bazaarilla käyvät myös paikalliset, mutta he osaavat välttää turistirysät ja suunnata laajan verkoston oikeille kaduille ja maksavat tavaroista oikean hinnan. 

 

Tyytyväisinä Bazaarilta hankkimiimme tuotteisiin (pari lasten hauskaa hattua, lompakko, koruja ja muutama paita sekä Alexandran saama kello) suuntasimme ensimmäiseen mukavan näköiseen turkkilaiseen ravintolaan. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, ja löysimme mukavan keitaan jossa ruoka tarjoiltiin ulos. Kebab-valikoimaa vieraille valottaaksemme tilasimme valtavat tarjottimet täynnä eri lihalajeista valmistettuja kebabeja. Aterian päätteeksi talo tarjosi meille raikasta omenateetä, joka juotiin perinteikkäästi tulppaanin muotoisesta lasista.

 

Tänään sunnuntaina läksimme koko porukalla seuraamaan Emilin jalkapalloharjoituksia ja sieltä suuntasimme perinteen mukaan mustanmeren rannalle myöhäiselle aamiaiselle. Ilma tuntui lämpimältä ja porukkamme vietti päivää t-paidoissa nurmikolla istuskellen, kun turkkilaisilla sunnuntain-viettäjillä oli toppatakit päällään.

Koska meillä on ollut usein tapana heittää talviturkit vapun tienoilla Suomessakin, oli tämä uimareissu porukkamme rohkeille, eli miehille ja lapsille, piece of cake.

 

Illan kruunasi MM-jääkiekon Tanska-voiton lisäksi Emilin uusi veikeä ilme!