Koko viikonloppu on ollut täynnä ohjelmaa, ja melkein minuuttiaikataululla ollaan menty. Nyt kuitenkin sunnuntain loppuilta on pyhitetty kotona löhöilyyn, yhdessäoloon ja herkutteluun! Ja kerrottakoon vielä sekin, että vaikka on kevät, niin täällä on ollut koleaa ja harmaata ja jopa sateista. Tänä viikonloppuna Suomi on tainnut voittaa tämän paikan ilmoillaan?

Kuulumisia:

Ensinnäkin, Emil on nyt sitten aloittanut uransa discojen imeellisessä maailmassa. Torstaina huolellisesti valmistautunut 6-vuotias jammaili itsenä hikeen, tukka villisti geelillä pysyssä, koulun kaksi tuntisessa discossa. Mies toimi kyyditsijänä, ja kertoi, että tanssi alkoi heti ovesta sisään päästyä, ei edes takkia kerennyt pois ottaa. kotiin onnellinen disco-mies ehti seuraamaan Suomen Idols karsintoja ja antoi vielä muutaman tanssinäytteen. Hienosti tanssi, turha oli äidin huoli ympäriinsä juoksevasta ja hyppivästä pojasta!

Emil on koulun shakkitunnin lisäksi aloittanut lauantaisin shakkikerhon, jota vetää joku turkkilainen shakkiguru. Kerhon muut oppilaat ovat turkkilaisia, joten opetus tulee kahdella kielellä. Pelitilanteissahan kieltä ei tarvita, riittää kun tekee nokkelia siirtoja... Kerhosta saimme vihiä miehen työkavereilta. Ja kerho on ollut mahtava linkki päästä vähän paikallisten maailmaan!

Fyysistä kuntoa Emil kohottaa sunnuntaisin tunnin mittaisilla jalkapallotreeneillä kauniissa Cekeriaköyn kylässä, 45 minuutin ajomatkan päässä Istanbulista. Sunnuntai-aamuisin pakkaudumme koko perheen voimin autoon vähän jälkeen yhdeksän, ja lähdemme maalle haukkaamaan raitista ilmaa ja katselemaan lasten treenejä. On ihan kiva olla yksi aamupäivä poissa Istanbulista.

Noin joka toinen tiistai Emil heittää partio vermeet päälleen - oranssi tiger t-paita, sininen partiopaita ja vyö, joka kilisee jo jos jonkinmoista merkkiä ja päähän sini-oranssi tiger lippis. Ja sitten partiokokoukseen touhuamaan. Tällähetkellä puhumme laivoista.

Koulu menee ihan mukavasti. Englannin kieli on vahvistunut hurjasti, lukutaito on aika hyvä ainakin englanniksi ja suomeksi ja kellon ajatkin alkavat hahmottua. Tarmokas eka luokkalainen!

Alexandra

Alexandra touhuaa mukana ihan kaikessa. Tälläkin hetkellä tekee keittiössä isänsä apuna uunibanaaneja. Koulussa, vai miksikä sitä 4-vuotiaiden touhua siellä voisi kutsua - esiesikoulu- Alexandra on touhukas, avulias ja oppivainen. Oma nimi kirjoitetaan jo tikkukirjaimilla sekä tekstaten, tavataan oma nimi ja muiden luokkalaisten nimiä ja tutustutaan numeroihin. Englanninkieli on tarttunut jo niin, että kotona lapset puhuvat keskenään englantia aina kun kieltä ei käännetä vanhempien aloitteesta suomeen tai ruotiin. Koulussa Alexandra käy balettitunnilla ja luulen, että se on hyvä keskittymisharjoitus meidän rämäpäälle.

Kotona Alexandra tekee innoissaan läksynsä heti koulusta tultuaan, kun taas Emilin on levättävä. Sitten usein alkaa vaatteidenvaihtosessio ja asusteet muuttuvat prinsessamekosta bikineihin, shortseista verkkareihin, niin, että nukkumaanmenoajan tullessa huoneen lattialla on iso mytty vaatteita.

Alexandrakin on mennyt mukaan jalkapalloharjoituksiin, mutta usein juoksentelee vain pallon lähellä ja pitkästyy ennen kuin ensimmäinen puolituntia on tullut täyteen. Olemme kuitenkin kannustaneet Alexandraa olemaan mukana harjoituksissa, jotta hänkin saisi vähän liikuntaa. Meistä tuntuu, että vadelmahillo leivän päällä maistuu vähän liian hyvin... Siis ei mitään hälyyttävää, solakka tyttö, mutta kunnon on oltava myös kohdallaan!

Axel

Axelin hereilläoloaika pitenee viikoittain, samoin opitut taidot. Nyt hymy irtoaa helposti, silloin tällöin jopa spontaani naurahdus. Hauska naurujen sarja kuultiin, kun Axel pääsi isänsä käsivarsilla ylös kohti kattoa, miehen maatessa sängyllä. Axel myös seisoa töröttää mielellään sylissä ollessaan ja punkee istumaan, vaikka ei itse istuma-asentoa pysty pitämäänkään. Pää heiluu puolelta toiselle kuin vieteriukolla, kun Axel ei osaa päättää mitä juttua tarkkailisi. Axel on myös ruvennut vierastamaan, varsinkin tuntemattomia tummia turkkilaisrouvia, jotka haluavat napata hänet syliinsä. Huuli kääntyy alaspäin, silmät kostuvat ja pian tulee itku, joka muuttuu nauruksi kun äiti pelastaa tuttuun ja turvalliseen syliin. Tavallaan imartelua minulle..

Lääkärin mittauksessa viime viikolla Axelin mitat olivat 61,4 cm ja 5720g, pieni, kevyt ja solakka kaveri, samoissa mitoissa kuin veljensä tässä 4 kk iässä.

Minulle kuuluu oikein hyvää. Olen vieläkin vähän ilmassa perjantaisesta kampaaja reissusta, vaikka olen huomannut, että eihän tässä miltään pikku tytöltä kuitenkaan näytetä. Ansaitut rypyt on ja pysyy. Mutta tukka on siis mielestäni kiva! Tuollainen parin tunnin rauhassa olo ja itsensä helliminen saa ihmeitä aikaan - mieli on kevyt ja iloinen. Sekin piristää, että mitä luultavammin mies on koko ensi viikon Istanbulissa.

Mies on viikolla täyttänyt kodin kukkasin naistenpäivän kunniaksi ja on taas hoitanut viikonlopun ruokahuollon jälkiruokineen.  Ei paha, ei paha..

Niin, ja ne viikonlopun ohjelmat olivat äänestys, shakkikerho, holiday on Ice show ja tänään lasten jalkapallo-ottelu ja loppuillan lököilyt.