Kuntosalikorttini on ollut voimassa jo tammikuun alusta. Sain itseni viimein salille perjantaina, ja siitä innostuneena olin salilla myös lauantaina. Täksi päiväksi olin sopinut jopa salitreffit toisen suomalaisrouvan kanssa. Teimme hänelle tehdyn raskauden jälkeisen saliohjelman. Sillä pitäisi kuulema tankakahvojen ja uimarenkaan vatsan päältä hävitä. Toivotaan niin! Motivaatiokin on kova, sillä vanhat vaatteet alkavat taas raskauden jäljiltä mahtua päälle ja napit mennä kiinni. Kolme kertaa viikossa ohjelmoitua kuntoilua ja muut arkihötkyilyt ja rataslenkit päälle, niin kaipa se siitä, kaipa se siitä...

Kuntoa ja motivaatiota tarvitaankin, sillä mies lähti taas matkoille. Ensin Kiovaan. Pikaisesti tulee vaihtamaan matkalaukun keskiviikkona ja lähtee Ankaraan ja sieltä kotiin torstaina, muistaakseni. Seuraavan viikon reissu alkaakin jo heti lauantaina ja päättyy kuka ties milloin, en jaksa edes ajatella niin pitkälle. Tämä on taas tätä, yksinhuoltajuutta ulkomailla. Onneksi olen saanut muodostettua myös "oman elämän", joten tekemistä riittä. Eilen, siis sunnuntaina (!), minut värvättiin mukaan koulun "class mom" järjestelmään, ja sen puitteissa on kokous keskiviikkona. Pitäisköhän oikein kokouksen kunniaksi laittaa bleiseri päälle, niin tuntisi itsensä tärkeäksi... Tällä viikolla tiedossa myös kahvittelua niiden muutaman Suomi-rouvan kanssa jotka täältä löytyvät, ja salia, salia..

Minulla käy usein niin, että kun aloittan kuntoilun, rupean myös tarkkailemaan syömisiä. Nyt on sitten kynnys käydä karkkikaapilla nappailemassa irtokarkkeja. Lohdutus jäätelö pitää kuitenkin saada, ei tätä muuten kestä.