Hiljaiseloa blogilla, mutta ei meidän elämässä. Itse asiassa niin paljon tekemistä niin nopealla vauhdilla, että koneelle ei olla ehditty.

Alkuviikosta mies heitti ilmaan idean, että torstaina lähdettäisiin koulun jälkeen pienelle viikonloppumatkalle Keski-Anatoliaan katsastamaan luonnon ja tuhansia vuosia sitten ihmisen yhdessä aikaansaamia ihmeitä. Näin teimme, ja tosiaan kiireisellä aikataululla heittelimme kamat kassiin torstaina ennen koulun loppua, syötimme hikiset lapset ja pakkaannuimme kiireellä autoon ajatuksena välttää Istanbulin pahat iltapäivä - ilta ruuhkat.

Alkumatkan saimme pikaisesta ajoituksestamme huolimatta istua mateluvauhtia liikkuvissa jonoissa, mutta Aasian puoleisen Istanbulin jäätyä taakse tiet avautuivat tyhjinä ja loppumatkan ajelimme kunnon matkavauhtia. Ajomatka määränpäähämme Cappadocian alueelle Ürgüpin kaupunkiin kestää tauotta n. 7 tuntia, mutta meidän kolmilapsiselta seurueelta matkaan kului 9½ tuntia syömätaukoineen ja muine jaloitteluineen. Kuulostaa kamalalta, mutta meidän venyvät ja vanuvat lapset käyttäytyivät moitteettomasti, eikä matkan pituutta koskevia valituksia kuultu lapsilta vaan lähinna minulta!

Keski-Anatolian Cappadocian alue on kuuluisa erikoisista laavakiven ja tavallisen kiviaineksen muodostamista ja tuulen muovaamista kivipiipuista, joihin ihminen on jo 2000 eKr hakannut itselleen asuinluolia ja rakentanut maanalaisia kaupunkeja.

Fairy Chimneys

Maanalaiset kaupungit, joita tähän mennessä on Cappadociasta löydetty 37, ovat alun perin rakennettu piilopaikoiksi Arabejen hyökkäyksille, mutta myöhemmin niitä on käytetty piilopaikkoina kristinuskon levittämiseen. Meidän vierailemamme suurin maanalainen kaupunki ulottuu 55 metrin syvyyteen, ja kaikessa laajuudessaan käsittää koulun, kirkon, hautakammioita, asuinhuoneita, tunneleita toisiin kaupunkeihin ym asumiseen tarvittavaa jopa 10 000 ihmiselle! Uskomatonta, kuinka kehittynyttä rakennustaito on ollut jo tuolloin. Luolastosta löytyy ilmastointikanavat, hyökkääjät pysäyttävät ovet, viinikellarit ym.

Maanalaisen kaupungin käytävtä olivat matalimmillaan noin metrin korkuisia. Tässä kuitenkin ihan mukavan korkuinen käytävä.

Kerrotaan, että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen hänen opetuslapsensa ovat paenneet, ja tulleet Cappadocian alueelle ja jatkaneet kristinuskon levittamista maanalaisissa kaupungeissa sekä fairy chimny.issä, korkeissa savupiippumaisissa helposti muokattavissa "kivipiipuissa". Joka puolella kiviluola kaupunkia on kristinuskon merkkejä hakattuna kiveen, kalliomaalauksia, ja satoja pieniä kirkkoja, joissa uskon oppeja on levitetty piilossa eteenpäin. Pienissä viileissä kalliohuoneissa vaellellessa historian havinan pystyi aistimaan voimakkaasti.

Kallioseinamaan rakennetun usean kirkon keskittymä.

Kauniisti kaiverrettu kirkko kallionkolossa.

Sisäänkulun ylpäuolelle kaiverrettu risti.

Cappadocian ihmeitä oli mahdollisuus ihailla myos kuumailmapallon kyydistä. Niinpä mies, serkku, Emil ja Alexandra herasivat lauantai aamuna puoli viideltä ja laksivat kuumailmapallon kyytiin ihailemaan kivipaasia ja laaksoja auringon noustessa. Mina jain hotellihuoneeseen sydan sykkyralla ihmettelemaan mihin perheeni paastin, tuntien pienta pelkoa varsinkin lasteni puolesta, mutta myos lievaa kateutta siita mita muut paasivat kokemaan, mutta mina en. Mies vihjaili kuitenkin, etta ehkapa joskus paasemme ihan kaksin kuumailmapallolennolle.

Nykyiset kylat on rakennettu kallioon kaiverrettujen kylien ja fairy chimney talojen sekaan.

Lauantaina alkaneen kotimatkan suurin, tarkein ja odotetuin nahtavyys oli uskomaton suola jarvi. Olimme lukeneet jarvesta, jonka pinnalla voi kavella sen suolaisuudesta johtuen, ja nain todella oli:

Tassa seisomme suola jarven suolan paalla kadet kukkurallaan jarven suolaa. Suolakentalla kavelemista voi verrata jaalla kavelemiseen, silla suola on yhta tasaista ja valkoista kuin jaa ja kirkkaus polttaa silmissa. Erona jaalla kavelemiseen tietysti lampotila, joka lauantaina oli +30.

Heti suolapintaa kaivertaessa pintaan nousee vetta. Suola jarven suola maistui muuten paljon suolaisemmalta kuin merisuola...

Muita huomioitani matkan varrelta:

• Istanbulista poistuttaessa huoltoasemien vessat olivat enimmakseen lattiareika vessoja
• Ankaraan tultaessa luonnon vihreys muuttuu kuivaksi vuoristoksi
• Jo Ankarassa hintataso esimerkiksi ravintoloissa on puolet pienempi kuin Istanbulissa
• Ankaran jalkeen ihmiset olivat pukeutuneet perinteisiin asuihin. Miehilla oli paassaan valkoinen virkattu hattu paalaelle, naisilla paa oli peitetty huivilla ja monella oli jalassa kukkakankaasta tehdyt, hameen nakoiset housut.
• Cappadocian kylissa yleinen perheen kulkuneuvo tunti olevan perakarrylla varustettu istuttava jyrsin, jossa koko perhe matkusti.