Meidän perhe on palannut oikealta unelmalomalta, ja nyt normaali elämään totuttelun lomassa on lienee aika raottaa verhoa ja antaa teillekin muutama hetki lomamme parissa.

27.4 klo 00.45 Starttasi automme matkaan kohti Cappadociaa kyydissä kolme nukkuvaa lasta, kaksi puolitoista tuntia ennen matkaanlähtöä nukkunutta naisihmistä ja sählyturnauksen voitosta lisää virtaa saanut mies. Hiljaisessa autossa kiisimme noin viisi tuntia pitkin moottoriteitä kohti ensimmäistä etappiamme Suolajärveä, josta kivoja kuvia ja juttua voi lukea täältä. Tällä kertaa Suolajärvi oli minulle pettymys. Suolakenttää ei näkynyt missään, kello oli kuusi aamulla ja lämpötila viileä, mutta siihen ne matkan pettymykset sitten jäivätkin! Mies kahmaisi järvestä muutaman pakastepussin suolaa kesän kalaherkkuja varten ja sitten söimme bensa-asemalta hankitun aamiaista kiinniolevan ravintolan terassilla.

elkep_1.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

kuva täältä. Kuvassa oikealla, keskikerroksessa oleva matala kaariaukko johti famon ja Axelin huoneeseen.

Mielialat paranivat auringon- sekä lämpötilannousun myötä. Kun automme puolitoista tuntia myöhemmin saapui kallioluolahotellin pihaan Ürgüpin kylään Cappadociassa olivat aamun murheet tipotiessään. Tilalle astui auringonsäteiden innoittamana halu kokea ja  nähdä taas tuulen muovaamat "fairy chimeyt", nuo maasta kohoavat kivipiiput, joihin tuhansia vuosia sitten ihminen on kaivanut asuntoja, kirkkoja ja varastoja itselleen. Alkuun tarkastimme Göremen kiviluolat ja sitten uutena elämyksenä Selven moniteräiset kalliot, jotka ovat jääneet yleisölle tuntemattomimmiksi. Selve oli meistä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja ehkä jopa kiinnostavampi kuin Göreme.

1532790.jpg

Selven kivipaadet

Ihmetystä ja ilon kiljahduksia koettiin myös, kun toisesta hotelli-huoneestamme löytyi ihkaoma, privaatti hamam, jonka mies oli yllätykseksi meille järjestänyt. Omassa kylpylässä kylvettiin pitkin hotellilla vietettyä aikaa lasten kanssa kylpien ja illalla tunnelmallisesti ihan kahdestaan...

1532816.jpg

Oma hamam pesuhanskoineen ja veden valelukuppeineen

Tässä ainutlaatuisessa hotellissa olisi helposti vierähtänyt yö jos toinenkin, mutta matkan oli suunniteltu jatkuvan ja meidän luovuttava ihanasta hiljaisesta kallioluola paikastamme ja hamamista. Ennen lähtöä söimme kuitenkin tämän pikkuisen hotellin pihamaan pöytien valkoisille liinoille katetun aamiaisen, ja ihastelimme vihreän nurmikon yli karua kivipaasi-maisemaa, joka tuntui jatkuvan loputtomiin.

Ürgüpin tunnelmaan olisi voinut jäädä vaikka ikuisesti, mutta läheinen maanalainen kaupunki onkaloineen odotti jo, sekä 400 kilometrin ajo kohti Antalyaa..