Viime viikon kohokohta minulle oli ehdottomasti tunti, jonka vietin Axelin kanssa kansainvälisen koulun kahdeksasluokkalaisten psykologian oppitunnilla. Minua pyydettiin koululle kertomaan ja olemaan esimerkkinä äidin ja pienen lapsen välisestä vuorovaikutuksesta. Luokka käsitteli sanatonta kommunikaatiota ja tunneilmaisua.

Tämän oppitunnin sain olla luokan edessä, kertoa esimerkkejä suoraan elämästäni, Vastata nuorten kysymyksiin ja nauraa heidän ja komean opettajan kanssa. Olin onnellisempi ja iloisempi kuin pitkään, pitkään aikaan.

Heräsi kysymys: Miten minusta tuli kotiäiti? (eihän sellaisesta kai kukaan opisellessaan unelmoi?) "Miksi en opisellut opettajaksi?", "Miten saisin vastaavanlaisia kokemuksia?" (ilmoitin heti halukkuuteni tulla uudestaan "luennoimaan", jos on tarvis.) Muisin myös, että joskus haaveilin esim. huumeiden vastaisen työn tiedottajan ammatista. Ja siskoni kysyi tänään, "mihin katosi haave radiotoimittajan työstä?" Minulla on siis tarve olla ihmisten edessä luennoimassa jostain...

Niin, mikä minusta oikein tulee isona?

Viime viikolla kävin äidin kanssa myös minilomalla Antalyassa täällä, mutta se tulee viikon kohokohdissa vasta tokalla sijalla...