Emilillä on koulun disco perjantaina. Totta kai kirjoitan lupalapun, että poika pääsee kavereidensa kanssa illanviettoon. Kyytikin on jo järjestetty, niin, että minun ei tarvitse lähteä hakumatkalle bileiden loppuessa klo 20. Mutta silti Emilillä on pulma: pitäisi saada disco-musiikkia oppilaiden kodeista mukaan, sillä ilman musaahan ei voi tanssia.. (luulen kyllä, että järjestävä luokka on hoitanut musiikkipuolen.)

Mietittiin sitten yhdessä, että mitä musiikkia Emil voisi ja haluaisi discoon viedä. "Lordi", oli ensimmäinen vastaus, mutta meillä ei ole Lordin levyä ja Hard rock Hallelujah kappalekin vain Euroviisu cd.llä ja sitähän ei kehtaa kouluun viedä. "Teräsbetoni", oli seuraava ehdotus, mutta ei meillä ole tämänkään yhtyeen cd.tä.

Minä pohdin kodin cd-hyllykköä ja mietin, mitä edes kehtaisin ehdottaa. Emil on nimittäin näissä asioissa tarkka. Yritin tarjota Alexandran Anna Abreu -levyä, mutta se ei ollut Emilin mieleen. Sitten muistin oman juoksu cd.ni jota Alexandra on lauantaista asti kuunnellut korvalapuilla (vai miksi kannettavaa cd-soitinta sanotaan?), ja sanoin, että eiköhän testata tätä äidin levyä, kaikki lapset lattialle, nyt alkaa testi joraukset:

Kuten huomaatte, meidän discoon ei ole mitään pukeutumis-koodia. Yksi jammaa kalsareissa, toinen balettipuvussa ja yhdeltä puuttuu housut. Iso paha pomppija on samoissa vetimissä kuin päivällä puistossa.

Levylautasella pyörii äidin ehdoton juoksumusiikki: Bomfunk MC´s: in stereo. Tämän musiikin tahdissa olen vuodesta 2000 jolkotellut pitkin maanteitä ja lukuisilla juoksumatoilla ympäri maailmaa, eikä vaan kyllästytä. Muitakin levyjä olen koittanut, mutta ei niillä pääse yhtä pitkälle. Oma lemppari-kappaleeni on Freestyler ja lapset ihastuivat kappaleeseen B-Boys & Flygirls. Tämän cd.n voisi kuulema ihan hyvin viedä perjantaina koululle. Minä en vaan tiedä raaskinko sittenkään antaa lainaksi, jos tälle kultakimpaleelle vaikka sattuu jotain.

Hankin tämän levyn samalla, kun kävin maksamassa ja hakemassa meidän ensimmäisen "kunnon" auton autokaupasta. Kesäkuussa 2000, vatsa 10.llä kuulla raskaana kipitin reippaasti autokaupalle ja etsin oman myyjäni. Vanha, ärsyttävä auto-tsuppari katseli olkani yli ja odotti selvästi miestä paikalle. Sanoin, että "tulin hakemaan sen mun auton, tässä pankkikortti. Laita pankin puolelta." Automyyjä pyöritteli silmiään, mutta sain kuin sainkin auton maksettua, avaimet ja paperit mukaan ja olin valmis hyppäämään tuliterän hopeanharmaan autoni puikkoihin. Ensin piti kuitenkin kuoria cd ostomuoveista ja laittaa soittimeen, sitten avata ikkuna ja hakea biisi nro 4.

Siinä istuin uuden auton ratissa, vatsa pystyssä naamalla mairea hymy. Moottoritiellä minut valtasi suuri onnellisuuden ja vapauden tunne. Tässä sitä vaan omalla autolla hurautellaan kohti tulevaisuutta. Polkaisin vähän kaksilitraista ja kiisin kohti ilta-aurinkoa, vapautta ja varmaan Essoa, stereoiden soittaessa Freestyleriä..

Youtubeen ei taas vaihteeksi pääse Turkista, joten en voi linkittää kappaleita, pahus!