Aika vähän on viime aikoina ehtinyt blogia päivittää...

Äidin kanssa katseltiin Istanbulia ja vietettiin lumipäiviä (yhteensä 4). Äidin avustuksella sain myös viettää miehen kanssa muutaman kallisarvoisen, ja niin harvinaisen kahdenkeskisen päivän. Kiitos niistä vielä sekä äidille että miehelle.

Kun äiti tuli tänne, käskin pakata laukkuun "kotivaatteita" ja kävelykengät. Tällä "lomalla" tarvittiin kuitenkin toppapukua ja talvikenkiä, joita onneksi löytyi kaapistani myös äidille! Jotenkin kohtalon ivaa oli, että KEVÄT ja kauniit ilmat alkoi aamuna, jona äidin kone lähti Suomeen. Paksu lumipeite vaihtui +8 asteeseen ja viime keskiviikosta lähtien ilma onkin ollut yli kymmenasteista! Minä en ole kuitenkaan voinut nauttia ilmasta ihan täysillä, sillä ensin tuli kova yskä ja tänä aamuna korvakipu..

Äitini loman viimeisenä "hyvänä tekona" oli minulle yhden täyden yön unen antaminen. Kuin salakavalasti siitä, että äiti vietti Axelin kanssa yhden yön minäkin reipastuin ja sain ihan helposti nuorimmaisen vieroitettua yötisseilystä seuraavana yönä!. Olin tähän asti vaan ollut niin väsynyt, että siihen en ollut pystynyt. Tarmon puuskassa siirsin myös Emilin ja Alexandran samaan huoneeseen  ja Axelin Alexandran vanhaan huoneeseen. Axel heräilee vielä yöllä muutaman kerran, mutta tyyntyy hyssyttelemällä tai viereen ottamisella. Näin loppui siis viimeisen vauvan rintaruokinta.

Tätä 15-kuukautisen viereen ottamista murehdin viikonloppuna intialaisperheelle joka oli meillä illallisella, ja silloin kuulin taas jotain,  joka pisti ajattelemaan:

Nimittäin perheen rouva kertoi vähän hämmentyneenä, että intiassa suurena huomion osoituksena ja lellittelynä perheen usein nuorimmalle lapselle annetaan oikeus nukkua vanhempiensa tai jonkun muun lähisukulaisen kanssa. Lellilapsena ystäväpariskuntamme äiti kertoi nukkuneensa vanhempiensa sängyssä 18-vuotiaaksi asti... Siis 18-vuotiaaksi asti, luit ihan oikein. Omasta huoneestaan huolimatta tyttö vietti kaikki yönsä vanhempiensa välissä. Minä sitten tarkkana tyttönä halusin tietää, että nukutaanko sitä äidin vieressä vai missä päin sänkyä? Perheen äiti nolon sekaisin naurahduksin kertoi olleensa kauhea ja "ajattelematon" ja nukkuneensa vanhempiensa VÄLISSÄ 18-vuotiaaksi.

Intialaisäidistä tuntui varmaan, että miehenkin asemia piti parantaa, tai ainakin tasata, ja kertoi, että ystäväperheemme mies oli nukkunut college-ikäiseksi mummonsa vieressä.

Hävetti valittaa, että meidän 15-kuukautinen vauva etsii turvaa vanhemmistaan  yöllä, kun toisissa kulttuureissa pidetään lapsista totaalisen huolta niiiiin paljon pidempään. Toisaalta taas, tämä oli sitä kulttuuritietouden vaihtoa parhaimmillaan.

Intialaisperhe oli kuullut, että Suomessa taas on mahdollista se, että ravintolaillallisen jälkeen mies ja vaimo maksavat omat ruokansa erikseen. Vaikka näin ei meidän perheessä tehdä, oli minun myönnettävä, että tämä voi olla totta joissain perheissä. Intialaisystäviemme mielestä tätä taas oli aivan käsittämätöntä ja epäloogista!!