Viime keväänä kävimme suomalais-turkkilaisessa kodissa kylässä. Kodin olohuoneen nurkassa seisoi komea, korkea chili-puu jota moneen kertaan ihailimme. Kyläilyn aikana kävi ilmi, että kukkien- ja varsinkin chilien hoito ja kasvatus oli perheen tarmokkaan isän harrastus. Oikien himokas harrastus. Illan päätteeksi isäntämme törkkäsi meille 20 cm korkean chilipuun taimen kainaloon ja seuraavana päivänä hän lähetti chilipuun hoito-ohje linkin meilissä.

Chili laitettiin aurinkoon ikkunalaudalle yukka-palmun ja Emilin pari senttiä korkean appelsiinipuuntaimen viereen. Siihen se sitten jäi ja "unohtui". Tuli kesä ja kesäloma. Tuli elokuu ja kotiinpaluu. Ja yllätys oli suuri, sillä pikku chilipuumme oli ottanut kodin parhaalla paikalla aurinkoa koko kesän, nauttinut lämmöstä ja kosteudesta ja KASVANUT.  Kotona meitä odotti metrin korkuinen kukassa oleva chilipuun alku.

Chilipuumme kukki ja kasvoi pari kuukautta. Mies otti puun lemmikikseen, kasteli sitä päivittäin, nyppi kellastuneita lehtiä, vaihtoi ruukkua ja tuki hontelon puun tukikepein. Kyseli työmatkoiltaan puun kuulumisia ja odotti ensimmäisten chilien löytymistä.

Ilo oli katossa ja kamera tallensi. Ensimmäinen pieni chilin alku löytyi kukkien keskeltä lokakuun 18.sta iltana.

1133440.jpg

Pian pieniä vihreitä chilejä oli yhteensä 7. Sitten alkoi odotus siitä milloin ne muuttaisivat värinsä keltaiseksi, eli kypsyisivät poimittaviksi.

1133454.jpg

Puu on kasvanut miehen mittaan ja on nyt 180 cm korkea. Minä olen pohtinut mitä puun tuotolla tehdään, sillä tiedän kyseisen chililajin ERITTÄIN tuliseksi. Samaa asiaa on muuten pohtinut myös suomalais-turkkilaisen perheen äiti.

Ensimmäinen sato on korjattu tänään ja se lähtee maistiaisiksi Suomeen. Siellähän ne sisukkaat, mitään pelkäämättömät ihmiset asuu. Maistakoon kuka uskaltaa!

1133556.jpg