No NYT meidän perhe on palannut takaisin kotiin Istanbuliin. Täällä on niin aurinkoista että silmiä särkee. (Kahteen viikkoon aurinko ei paljon Suomessa näyttäytynyt, tai jos näyttäytyi, niin jostain pilvenrakosesta hetken tai usvakerroksen takaa). Auringon valo tekee hyvää. Silmiä siristäessä suukin vetäytyy väkisin hymyyn. Hymyä olisin muuten kaivannut lentokentän turvatarkastajilta, jotka viimeisenä porttina Suomesta maailmalle möllöttivät vihaisina läpivalaisukoneiden ääressä ja murahtelevat kysymyksiin jotain, jos edes suostuvat vastaamaan.

Matka meni hyvin vaikka Axelille nousi taas kuume koneessa. Kone ei ollut täysi ja saimme itsellemme koko rivin paikkoja, joiden ansiosta Axel sai nukkua rauhassa makuullaan. Kotona iltapuuron jälkeen Axel voi taas pahoin ja mietinkin tässä, jylläävätkö meillä samat pöpöt kuin ennen matkalle lähtöä, jolloin kuume ja vatsatauti piti poikaa otteessaan vielä yöllä ennen lomalle lähtöä. Tutit lähtevät nyt ainakin keittokierrokselle.

Valonpuutteesta huolimatta oli haikeaa jättää Suomi taakse. Ystävillä oli mukavankuuloisia uudenvuoden suunnitelmia ja meitäkin olisi kaivattu uudenvuoden seuraksi muutamassa kodissa. Se oli mukava kuulla! Meidän oli tarkoitus viettää vuodenvaihdetta kotona ja kutsua muutamia perheitä tänne, mutta viime viikon mittaan miehen puhelin soi tiuhaan ja saimme täälläkin monia kutsuja. Tänään illalla olemme lähdössä jollain kokoonpanolla intialaiseen kotiin yhdistettyille 6-vuotispäiville ja uutta vuotta vastaanottamaan. Päivän mittaan pitää päättää, onko Axel kyläilykunnossa. Minua jännittää myös miten Axel suhtautuu taas kerran isoon ihmismäärään, kun Suomessa ihan sukulaisten keskellä Axelille puhkesi paha eroahdistus äidistä, eikä hän suostunut minun paikallaollessa kenenkään muun syliin. Pelkään, että kyläpaikan intialaiset, turkkilaiset ym vieraat eivät helpolla ymmärrä ja usko, että Axel ei nyt suostu kenenkään muun syliin. Tiedän, että vieraanvaraiset ja lapsirakkaat ystävämme haluavat väkisin helpottaa taakkaani Axelin vahtina.

Lähden juhliin tai en, on minulla yksi toive illalle. Haluan nauttia lasillisen kuohuvaa tuossa omalla parvekkeella ja katsella miehen kanssa kaikkia niitä tuhansia kaupungin valoja jotka Aasian puolelta tänne asti loistavat.