Täällä sitä nyt nautitaan Suomesta ja imetään itseen sitä ainutta oikeaa joulutunnelmaa. Samalla harmitellaan, että ei ole lunta ja ihmetellään ympäröivän pimeyden määrää.

Täällä Suomessa vallitsee se meille ikuinen ongelma siitä, että koko maa "sulkeutuu" tai ajetaan alas aina jouluksi ja juhannukseksi. Niinpä esimerkiksi viikon alkuun ajoissa tilattu hammaslääkäri käynti jäi tekemättä hammaslääkärin sairastuttua  (seuraava aika kun olisi ollut ensi vuoden puolella). Samoin jäi korjaamatta anoppilan pesukone, joka laukesi juuri, kun meidän pyykkiä tuottava viisi henkinen perhe laskeutui Suomen kamaralle viikko sitten. Joulukuun puolivälistä lähtien Suomea ajetaan alas eikä uusia töitä oteta vastaan, sillä kaikki haluavat siirtyä joululomalle rauhassa. Mitään ei voi enää hoitaa vuoden viimeisinä päivinä. Tietysti hyvä, että jokainen saa ansaittua lepoa, mutta harmillista ulkomailla asuvalle, joka haluaisi hoitaa joitain asioita kotimaassaan. Juhannuksesta taas alkaa monen ihmisen kuukauden mittainen kesäloma, jolloin pienent putiikit pistetään kiinni (ainakin täällä maaseudulla).

Meidän perhe on majoittunut taas anoppilaan, suureen taloon tänne maalle. Joululomalla oli tarkoitus ulkoilla paljon ja nauttia lumesta: hiihdellä ja laskea pulkalla, käydä ehkä luistelemassa. Nyt kun lunta ei ole lapset ajavat ulkona pyörillään ja Axel keinuu pihan keinussa joskus keskipäivällä kun on valoisaa. Mies on ollut koko viikon - kun kiirettä kuulema pitää - töissä, vaikka tämän vuoden lomapäiviä olisi vielä jäljellä.

Lumettomuus toi ongelmia  pukin kontin hankintoihin, sillä tarkoituksena oli ostaa isommille lapsille Stigat.  Myös minä voisin vielä viimehetkellä muuttaa omaa joulun toive-listaani jättämällä tällähetkellä turhan tuntuiset lahjatoiveet pois ja panostaa yhteen toiveeseen: Anna meidän perheelle enemmän yhteistä aikaa!