Vuodatus alkoi tökkimään eilen juuri kun olin liittämässä kuvaa tähän tekstiin, enkä päässyt vuodatuksen sivuille koko iltana. Tässä siis eilisen kujeita:

Axelilla on yhden vuoden ikään enää 5 päivää. Poika kehittyy suurin harppauksin ja joka päivä tulee esiin joku uusi kyky.

Viime viikolla kävelymatkat kasvoivat 4-5 metrin yhtämittaisiksi tassutteluiksi, kunhan joku ensin nosti Axelin seisoma-asentoon tai hän itse kapusi jotain tukea vasten ylös. Samoin hän yhdisti sanan: kirja kirjoihin, erityisesti lempikirjaansa "lammaskirjaan". Sana kenkä konkretisoitui kenkiin ja uloslähtemiseen.

Axel oppi myös avaamaan keittiön kaappejen ovet, ja nyt keittiöön päästessään hän vetää alakaapeista ulos kaiken käsiin saamansa. Kokemuksella olen sijoitellut alakaappeihin kaikki muovikulhot, joten sotkua pahempaa vahinkoa Axel ei ainakaan vielä ole saanut aikaan. Allaskaapissa säilytettävä konetiskiainekin ostetaan muoviin pakattuina yksittäispaloina, ihan vaan kaiken varalta.. Olen hänen ilkikurisesta katseestaan huomannut, että hän kyllä tietää tekevänsä kiellettyä, mutta tekeepä kuitenkin...

Eilen suusta tuli ulos ensimmäinen lause. Se ei ehkä merkitse kaikille mitään, mutta minä äitinä olen varma siitä mitä Axel tarkoittaa. Eilen illalla Axel sanoi: "äiti, bää-ää", joka tarkoittaa, että: "äiti, luetaan lammaskirja". Nämä kaksi sanaa "äiti" ja "bää" ovat myöskin ainoat sanat, jotka poika sanoo!

Tänä aamuna Axel oppi itse nousemaan seisoma-asentoon, ja on nyt siis kykeneväinen nousemaan itse ylös ja lähtemään kävelemään. Ulos lähtemisen merkiksi Axel yritti laittaa kenkiä jalkaan, mutta päätin, että olemme kotona, sillä ulkona on satanut yöstä lähtien.

Isommat lapset palasivat viikon tauon jälkeen kouluun ja mies lähti päiväreissulle Ankaraan, joten perheemme on kiinni taas tavallisessa arjessa.

Axel kävelyllä olohuoneessa kädessään "bää".