Viime vuonna tähän aikaan makailin pienessä sairaalassa Besiktasin kaupunginosassa vaaleansininen pieni nyytti kainalossa. Huulilla karehti hymy, äidin onnellinen ilme uuden elämän kunniaksi.

Tänäänkin hymyilyttää. Meidän pienenstä nyytistä on kasvanut iloinen ja toimelias poika. Ensimmäisistä syntymäpäivälahjapaketeista poika ei vielä ymmärtänyt mitään, mutta kun lahjapapereiden sisältä ilmestyi lammas, nousi hymy korviin ja suusta kuului "bää". Päivällä kävimme ostamssa myös ensimmäisen istuttavan menopelin, ja sen kimpussa Axel on hyörinyt koko illan.

Axelin synttäreiden kunniaksi mies loihti pihvi-illallisen bearnais-kastikkeineen kaikkineen ja huomenna korkataan tänään leivottu kakku isänpäivän ja synttäreiden kunniaksi.

Yksi vuotias Axel:

• kävelee, mihin haluaa
• poseeraa aina kameralle
• syö hyvin
• tykkää Elimaksesta
• skypeilee isovanhempiensa kanssa
• käy äidin kanssa lounaalla ihan siivosti
• kakkaa vähintään kaksi kertaa päivässä
• pissaa aamulla pottaan
• syö yöllä tissimaitoa
• rakastaa kylpyjä isompien sisartensa kanssa
• tanssahtelee
• laittaa edelleen tavaroita suuhunsa

Ja omistaa luonnollisen irokeesin takaraivollaan. ... varmaan ikuisesti...