Axel yrittää pistää omia rytmejään ja sen myötä myös koko perheen rytmejä uusiksi. Jostain syystä nukkumisesta on tullut vaikeaa ja uni on kevyttä. Minä taas yritän pitää kiinni perheen "vanhasta" rytmistä, ja sen avulla saada Axeliakin siihen. Meillä siis edelleen syödään aamiaista klo 7, lounasta klo 11, välipalaa koulun jälkeen klo16 ja illallista klo 18 sekä iltapalaa nälkäisimmille vielä 19.30. Yritän myös jaksottaa päiviä niin, että Axel saa tarpeeksi tekemistä ja seuraa, tarpeeksi rauhallisia hetkiä ja nukkumamahdollisuuksia, monipuolista ruokaa yms, mutta silti yli kuukausi on tapeltu seuravan ongelman kanssa:

Axel herää liian aikaisin (05.00- 6.20), jättää päiväunia väliin ja on illalla liian aikaisin valmis yöunille (jo klo 18).

Aamulla herätessään Axel on hyväntuulinen ja erittäin virkeä. Mikään ei saa häntä enää nukkumaan vaikka kello olisi vasta 05. Ei tutti, ei maito, ei isän ja äidin kainalo. Siinä sitten leikitään ja valmistellaan perheen aamiaista, eikä Axel osoita väsymisen merkkejä. Aamu-unien aika on vasta, kun koti on tyhjentynty koululaisista, ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin. Aamu-unien jälkeen päivän muut päiväunet ovatkin jokapäiväistä arpapeliä. Esimerkiksi lyhyistä 20 minuutin pikaunista rattaissa riittää virtaa iltaan saakka, mutta nukkumaan pitäisi päästä jo 18.30.

Hereillä ollessaan Axel on hyväntuulinen ja erittäin AKTIIVINEN. Hän kävelee tukia pitkin, viihtyy sisarustensa huoneissa ja tutkii ihan kaikkea. Minun ei tarvitse koko ajan olla leikittämässä tai läsnä, vaan Axel tykkää omista seikkailuistaan kotona. Ovien jäädessä vahingossa auki Axel on kyllä valitettavasti löytynyt milloin vessaharjaa nypläämästä, milloin romuhuoneesta matkalaukkujen välistä seisomasta. Pari viikkoa sitten Axel sai asunnon hälyytyksen päälle repimällä hälyytyskaapelit kytkentärasiasta, joten kyllä täällä aika tarkkana pitää Axelin touhuista olla.

Iltaunille hän nukahtaakin helposti ja uni on sikeää. Uni kevenee kuitenkin iltaa kohti, ja Axel herää iloisena pystyyn kuullessaan meidän tulevan nukkumaan, tai vaikka yölliseen yskäisyyn. Yösyötöllä unissaan hän hokee: "äiti äitiä" ja saattaa muutenkin herätä uhuilemaan.

Olen vakavissani ruvennut miettimään pitäisikö Axel siirtää Alexandran huoneeseen nukkumaan ja Alexandra samaan huoneeseen Emilin kanssa. Meidän makuuhuoneet ovat vaan niin hassun muotoisia, että en oikein tiedä miten sänkyjen sovittaminen onnistuu. Meidän makuuhuone on valtava, Alexandralla on pieni koppi ja Emilin huone on täynnä omituisia ulokkeita ja suoraa seinänpätkää toiselle sängylle on vaikea löytää.

Tässä Axel "työn touhussa" repimässä tutkimuspöydän suojapaperia 9 kk tarkastuksessaan (2 kuukautta sitten).  Lääkäri totsei Axelin repimästä paperimäärästä, että ei voi uskoa, että noin nuori lapsi on sen saanut aikaan. Minä uskon helposti.