Merja kehitteli kivan meemin menneestä, tästä hetkestä ja tulevasta. Tässä on nyt hierottu aivonystyröitä ja yritetty muistella tapahtumia.

Täytä omat kolmen kärkesi. Lähetä minulle ja muille ystävillesi,
joiden elämään haluat kurkistaa!

Tästä alkaa kurkistus meidän perheen elämään:

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1997

1. Mies tai siis nuori insinööri-opiskelija kosi kolmen seurusteluvuoden jälkeen. Kihlauduimme.
2. Valmistuimme molemmat keväällä, ja minulle muodostui "välivuosi" jatko-opintoihin, sillä:
3. Muutimme miehen työn perässä vuoden komennukselle Ateenaan.
 
Viisi vuotta sitten, vuonna 2002
 
1. Ajoimme Amerikan halki muuttaessamme Seattlen loskasta Dallasin aurinkoon.
2. Teimme unelmastamme totta ja kävimme Suomessa keväällä ostamassa oman mökkitontin josta olimme salaa jo muutaman vuoden haaveilleet.
3. Emilin pikkusisko, meidän cow girlimme syntyi Dallasissa heinäkuussa.

Kolme vuotta sitten, 2004:
 
1. Elimme mukavaa elämää Dallasissa. Mies tosin matkusti paljon jo silloin, mutta minä jumppasin, kävin puistoissa ja olin paljon mukana suomalaisten järestämissä aktiviteeteissä. Kerran kuussa molemmat lapset olivat muutaman tunnin Suomi-kirkon järjestämässä hoidossa, ja minä kävin miehen kanssa rauhassa illallisella..
2.Täytin 30-vuotta  ja  miehen kanssa tuli seurustelua 10-vuotta täyteen. Ajoimme kaksin New Orleanssiin juhlistamaan vuosia anopin vahtiessa meillä lapsia.
3. 2004 kesäloma oli täyttä tohinaa. Meidän pikkuperhe asui omassa saunamökissä, jonka eteen alkoi vähitellen muodostua piha, terassi ja kuvista muistellen maalattiin huussia ym. Oli paljon juhlia. Ystävän railakkaista kolmekymppisistä ystäväpariskunnan häihin. Oli ihana tanssia, juhlia ja tuntea olevansa nuori!
 
Vuosi sitten, 2006:
1. Suomessa asumisen kokeilu alkoi olla sillä mallilla, että teki mieli taas ulkomaille. Mies matkusti kokoajan, opiskeli lisää ja oli viikonloput mökkiraksalla. Minä koin yksinhuoltajan arkea juosten kellon kanssa kilpaa tarhaan - töihin - kauppaan - tarhaan. Opin millaista on raahata itkeviä lapsia loskassa, hoitaa kodin hommat parissa tunnissa, juuri silloin kun olisi ollut ne parituntia aikaa lasten kanssa. Minusta tuntui epäreilulta, että lapset olivat tarhassa pidempään, kuin minä töissä. Jälkikäteen muistellen, en muista yhtään arki-iltaa, jolloin mies olisi ollut kotona. Olin ihan puhki kun irtisanouduin ulkomaille lähtöä varten keväällä. (oho tämä ei ole yhtään positiininen, mutta oleellinen)
2. Miehen nuorimman veljen häissä housun nappi kiristi kummasti, suussa maistui rauta ja väsytti vielä vähän lisää. Axel ilmoitteli olemassaolostaan.
3. Ihanan, vapaan, oman mökkikesän jälkeen  muutto elokuussa Istanbuliin. Uusi koti, koulu, arki. Axel, äidin aarre syntyi marraskuussa.
 
Tähän asti tänä vuonna:
1. Axel sai komean nimen pienessä kastejuhlassa omalla mökillä!
2. Muutama mukava "kotimaan" reissu (Bodrum, Cappadokia) keväällä suurperhe kokoonpanolla.
3. Suomen kesäloma ja isovanhempien apu jokapäiväisessä lasten hoidossa. Kiitos satujen lukijoille, ruotsin risteilijöille, teatterissa kävijöille.. Ja sille, että miehen kanssa pääsimme vuorokaudeksi Ouluun!
 
Eilen:
 
1. Kävelin Axelin kanssa kaupungille hummailemaan. Ihana sää, vielä yli 20 astetta. Päällä t-paitaa, caprihousua ja sandaalit.
2. Miehen kanssa pikainen kebab-lounas katuravintolassa.
3. Jännitystä sohvan nurkassa. TV.stä lempisarjani: Pako. Miehellä työillallinen.

Tänään:
 
1. Hämärä muistikuva suukosta poskelle, miehen lähtiessä kohti lentokenttää ja Ankaraa kauhean aikaisin aaumlla (klo 4, 5, 5.30?)
2. Axelin hyväntuulinen jokeltelu sängyssä n. klo 6.20. Yhteinen suukottelu- ja halitushetki vielä ennen ylösnousemista.
3. Lasten valmisteleminen koulutielle. Yhteinen aamiainen ja päiväohjelman kertaus. Emilillä luokkaretki nykytaiteen museoon. Muistutus painaa asioita mieleen, että voi raportoida äidille iltapäivällä. Alexandralle tukkapampuloiden valintaa ja kiireen vilkkaa bussille.

Huomenna:

1. Ruokakauppaan hankkimaan vähän tuliaisia Suomeen! (hihiii, me lähdemme syyslomalle perjantaina)
2. Koululla opettajien tapaaminen lasten kanssa. Lapset esittelevät luokkiaan ja  touhujaan ja me voimme kysyä opettajalta miksi tokaluokkalaisen pitää pysytä sanomaan 18 pluslaskutehtävää vastauksineen 30 sekunnissa. Meiltä aikuisiltakin se vie n. 20-25 sekuntia. Aivan käsittämätön juttu. (tätä on kellotettu eilen)
3. Laukkujen pakkausta. Ikuista pähkäilyä siitä, mitä mukaan tarvitaan?
 
Ensi vuonna:
 
1. Axel 1-v. kävelee ja puhua pälpättää. Käymme puistossa keinumassa ja kiipeilemässä. Alexandrakin on perustanut blogin ja päivittää sitä useammin kuin veljensä.
2. Minä ja mies saamme lastenhoito-ongelmaan apua ja pääsemme kahdestaan laskettelemaan ja viikonloppulomalle. Kesällä tietysti kahdenkeskinen Suomi-viikonloppu vaikka Poriin.
3. Kesän jälkeen mietitään ja ihmetellään onko meidän perhe vielä täällä. Tällä hetkellä tuntuu, että mikä ettei, mutta eihän sitä ikinä tiedä.
 
Nyt on vähän kiire päivä touhuihin, joten en haasta ketään. Mutta ne, jotka haluavat raottaa menneisyyden verhoaan ja pohtia tulevaa, olkaa hyvät ja ottakaa meemi ihan omatoimisesti!