Mies palasi Suomesta viikonlopun viettoon lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Olin tietysti odottanut hänen tuloaan kuin kuuta taivaalta, sillä olinhan jo viettänyt muutaman päivän ihan vain lasten kanssa lasten juttuja puuhaillen.

Sunnuntai pyörähti käyntiin normaalilla tohinalla ja kiirelähdöllä Cekeriaköyhyn harrastamaan lasten harrastuksia. Sillä aikaa kun mies katseli jalkapallo-treenejä kentän laidalla minä seisoin ratsastusmaneesin kupeessa. Kotiintulomatkallakin puhuttiin kai suurimmaksi osaksi lasten juttuja, siihen asti kun jompi kumpi tokaisi ja ihmetteli, että onko tämä aina tätä. Lasten harrastuksia, lasten juttuja. Ei puolta minuuttia aikaa aikuisten asioille, saati rauhallista lapsivapaata hetkeä.

Keskustelu meidän perheen elämästä jatkui kotona iltapäivällä lounaan laiton ja epäonnistuneen yrityksen jälkeen laittaa Axel päiväunille. Mies toi esille meidän perheen ongelman siitä, kuinka aikuisille ei tunnu järjestyvän tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa. Aina lapset pyörivät ympärillä. Tässä ei ajettu takaa, että pitäisi saada lisää keskiviikon kahden tunnin ravintola-illallisia, vaan pidempiä yhtäjaksoisia aikoja. Aikoja jolloin saisi olla kahdestaan viikonlopun ja tehdä aikuisten juttuja tai jotain sinne päin. Olipa lukenut jostain, että aikuisten keskinäinen ajanpuute on usein avioerojen syynä ja muisteli, kuinka kastepappi on jo kolmissa ristiäisissä korostanut vanhempien suhteen hoitamisen tärkeyttä.

Yhteisen ajan puutteen lisäksi puhuttiin kuitenkin myös oman ajan puutteesta. Miehen matkustaessa paljon, tingin omasta ajasta perheen yhteisen ajan vuoksi, ja näin tekee mieskin. Mietittiin sitten myös onko tuttavaperheillä omaa- tai yhteistä aikaa ja miten he sitä järjestävät. Miten me voisimme sitä järjestää?

Sitten keskusteluaika loppui ja oli ruvettava valmistautumaan intialaisperheen esittämään illalliskutsuun.

Maanantaina mies oli jo taas Ankarassa, josta hän palasi myöhään illalla mennäkseen taas keskiviikkona sinne Ankaraan. Mutta keskustelu jatkukoon, kun taas joskus miehen kanssa nähdään.

Hirvittävän tärkeitä asioita mutta vaikeita yhtälöitä ratkaistavaksi. Miten saada tasapainoon omat- yhteiset ja kahdenkeskeiset ajat.

Nyt auttakaa; tutut, tuntemattomat ja kylänmiehet. Miten teillä järjestetään omaa-, perhe- ja parisuhdeaikaa? vai järjestetäänkö ollenkaan?

Yhteinen aika - yhtä mahdotonta kuin kyttyrät lehmällä?

Lehmä Akmerkezin alimmassa kerroksessa osana Cow Parade näyttelyä