Oli oikein mukava osallistua suomalaisen lasinäyttelyn avajaisiin viime keskiviikkona. Minä tietysti lähden vaikka mihin kissanristiäisiin kun kerran pääsen, mutta todella hienolta tuntui päästä katsomaan suomalaista taidetta suurlähetystön kutsusta.

Alku näyttelyn kiertelimme kahdestaan katsellen lasitaideteoksia. Hauska yllätys oli Pekka Paunilan edellisessä postauksessa kuvassa ollut heinäsirkka. Ei siksi, että olisin erityisemmin pitänyt sirkasta, vaan siksi, että meillä on mökkivitriinissä Paunilan lasisarjaa. (ovat kovasti eri tyylisiä heinäsirkan kanssa.) 

Räpsin paljon kuvia pitämistäni teoksista, ja ajattelin antaa teillekin palan taidenäyttelyä. Minulle kävi kuitenkin amatöörimäinen moka: kamerassa on kasapäin kuvia taidelasista, mutta minulla ei ole tarkkaa tietoa tekijöistä. Kaikki esineet tekijätietoineen eivät olleetkaan näyttelyssä saadussa esitteessä. Siksi näytille nyt vain pari kuvaa. Pahoittelen.

 

Tässä on kuitenkin Camilla Mobergin Iris

Tilaisuus ei ollut mikään suomalaisten joukkotapaaminen, mutta onnistuimme kuitenkin näkemään muutaman tutun ja juttelemaan uusienkin ihmisten kanssa! Tarjoilijat kulkivat ohi tiuhaan tahtiin tarjoillen pieniä herkkupaloja ja viinilaseja..

Tilaisuus oli ohi yhdeksätä, ja päätimme varastaa itsellemme ansaitusi vähän lisäaikaa. Lapset nukkuivat jo rauhallisesti kotona Elimaksen silmän alla ja Istanbulin ilta oli sateen jälkeen raikas.Valitismme jonkun pikkukadun ja jonkun pikku-ravintolan ja tilasimme vielä yhdet lasit punaviiniä.

Oli oikein mukava ilta, vaikka seuraavana aamuna olikin vähän käynnistysvaikeuksia...

Lasinäyttely jatkuu marraskuun 12 päivään saakka Turkish and Islamic art Museum.ssa Sultanahmetilla.

*           *            *

BTW

Jo taksi-matka näyttelyyn oli positiivinen kokemus. Tupakansavuisen, epäsiistin taksin sijaan saimme sattumalta oikein siistin mittarin. Matka sujui takapenkillä ilman pakonomaisia tarrautumisliikkeitä ja ajo tuntui kerrassaan miellyttävältä. Matkalla ei tapahtunut yhtään niin epämiellyttävän tutuksi tullutta nykivää kaasutus-jarrutusta, ei kertaakaan vinkuvia renkaita, eikä ilmastoinnin säästelyä. Kaiken lisäksi kuskimme puhui hyvää englantia ja kävi kanssamme kohteliasta keskustelua.

Tiedättekös mitä tälläisille kuskeille tehdään?

No, heiltä pyydetään numero tulevaisuuden taksimatkoja varten.

Nyt lompakossani kolikoiden seassa, on kuittivihosta repäisty paperi ja numerosarja suoraan Bülentin puhelimeen..