Eilen ruokakaupassa näin jotain tutun näköistä.

Hyvän näköisiä grillimakkaroita... alkoi tehdä mieli pitkästä aikaa uunimakkaraa ja ranskalaisia, grillattua makkaraa ja sinappia, tai jotain muuta.

Kunnes katsoin hintaa: 77,79 liiraa eli n.30 euroa neljästä possunlihamakkarasta.

Hyllyyn jäivät, himo ei todellakaan ollut niin suuri.

Muslimimaasta saa possunlihatuotteita, mutta hinta on kova. Hyllyjen reunuksia koristaa punaiset kyltit ja varoitukset porsaanlihasta. Kinkkuleikkeleet ovat yleensä kanaa tai kalkkunaa, nakit edellisiä tai 100 % nautaa.

Ruoasta puheenollen. Ramadan kuukautta on kulunut reilu viikko. Paastoa viettävät syövät kevyen aamiaisen kello viisi aamulla ja seuraavan kerran syövät iftaria, eli ilta-ateriaa kello puoli kahdeksan illalla. Väliin jää 14½ tuntia aikaa, jolloin ei siis syödä mitään. Olen ymmärtänyt, että ruokailujen alkaessa kaupungilla kulkee rummuttajia kertomassa ihmisille milloin syömisen voi aloittaa. Tämä perinne on peräisin ajoilta ennen herätyskelloja ja sitä halutaan pitää yllä muistona menneestä. Meidän aluella ei valitettavasti rummun kumauttelijoita ole, emmekä vielä ole ehtineet iftaria kaupungille syömään.

Paaston vietto näkyy selvästi ravintoloissa ja food courteissa. Kiireiseen lounasaikaan läheisen ostoskeskuksen ruokapaikat ovat auki, mutta melko tyhjillään, samoin lähikatujen ravintolat. Mies kertoi viime viikon Ankaran työmatkallaan, että 22.30 oli melko mahdotonta löytää avonaista ravintolaa, sillä kaikki ravintolat olivat satsanneet iftarin tarjontaan ja jo sulkemassa paikkoja. Jostain onneksi löytyi lautasellinen ranskalaisia.

Eilisen postaukseen viitaten, mieheltä jäi tänä aamuna taas aamiainen väliin. Olen asiaan niin tottunut, että en jaksa enää edes valistaa tai kysyä syytä.

Tämän kertainen syy selvisi iltapäivällä. Kahvittelureissultani palatessa, löysin miehen kotoa potemasta jonkin sortin vatsatautia.

Voi rassukkaa.