Olen viime aikoina yrittänyt kiinnittää huomiota, siihen mitä kukin perheessämme syö tai  jättää syömättä. Jokaisella meistä tuntuu olevan ruokaryhmä, vitamiini tai hivenaine joka jää puuttumaan, sekä jokaisella oma, ruokaan liittyvä heikko kohtansa.

Alexandra ja Axel tuntuvat olevan kaikkiruokaisia. Heille uppoaa kasvikset ja hedelmät, lihat, pastat, perunat, riisit, keitot jne. Kompastuskivenä Alexandran makeanhimo, joka näkyy jo valitettavasti ensimmäisenä reikänä etuhampaassa. Aina paremmalle tuntuu maistuvan makeampi vaihtoehto tyyliin hunajamurot mieluummin kuin maissimurot, vattuhillot leivälle ja puolukkahillosta kyytipoikaa kanalle. Alexandran ja Axelin syömisistä en kuitenkaan murehdi ainakaan monipuolisuuden puutteesta. Toisin on Emilin laita. Emil on varovainen siitä mitä suuhunsa laittaa. Hyvin kuitenkin maistuu lihat ja perunat, pastat ja riisit ja "roskaruoat". Ja ehkä vähän yllättäen, Suomi-vuoden ansiosta, maksalaatikko. Ja määrällisesti hän tätä nykyä syö ihan ikäistensä annoksia. Emil ei kuitenkaan, ehkä lapsuusiän allergioista johtuen, ole kovin innokas hedelmien tai kasvisten syöjä. Uutena ongelmana on myös maidon sopimattomuus, sekä jokin muu, joka rassaa Emilin vatsaa.(pelkään keliakiaa).

Miehelle maistuu melkein mikä tahansa, mutta rasvainen ja tulinen ruoka tuntuu olevan sitä kaikkein parasta. Pizzeriassa hän valitsee eniten lihapäällysteitä omaavan- tai tulisimman pizzan, hotelliaamiaisella meloniviipaleiden vieressä rehottaa rasvaisia nakkeja jne. Onneksi hän syö myös salaatteja, hedelmiä ja rasvattomampia vaihtoehtoja. Vihannekset, varsinkin keitetyt, ovat kuitenkin iso no no. Hän syö myös milloin sattuu. Aamupaloja, lounaita tai illallisia jää väliin - syinä kiire, lentoaikataulut tai joku muu.

Omasta mielestäni syön itse terveellisesti ja säännöllisesti. Lautasella on usein salaatteja ja kasvispitoisia ruokia. Iän myötä olen vähentänyt lihan syöntiä ja valitsen mieluummin tumman- kuin vaalean leivän. Leikkeleiden käytön olen lopettanut lähes kokonaan ja kurkusta virtaa alas päivittäin litrakaupalla vettä. Korjattavaa kuitenkin on. Ystäväni huomautti, että ruokavaliostani puuttuvat maitotuotteet lähes kokonaan. Hän varoitteli minua luukadosta ja nyt yritän korjata asiaa juomalla päivittäin ison lasillisen Ayrania, syömällä jugurttia tai viime hädässä ottamalla yhden kalsium-tabletin. Hedelmien syöntiä voisin aina lisätä, mutta suurin retkahdukseni on varsinkin yksinäisten iltojen herkuttelu lasten mentyä nukkumaan. En käsitä mistä himo syntyy, sillä syön paivän kevyesti ja terveellisesti eikä makea himota. Lounaalla vatsa tulee täyteen ja on hyvä olo. Iltapäivällä lasi Ayrania ja hedelmä ja kuuden-seitsemän aikaan vielä kunnon illallinen. Silti kevyiden ja noin kolmen tunnin välein tapahtuvien ruokailujen jälkeen kamala karkin ja napostelemisen himo iskee. Salmiakkia, suklaata, jäätelöä. Suomi-herkkujen puutteessa suolattuja manteleita, suklaarusinoita tai -pähkinöitä tai vaikka nachoja ja salsaa.

Kaikki meistä, varsinkin lapset, tietävät miten tulisi syödä. Koulussa on käyty läpi ruokaympyrää ja kotonakin piirretty ruokapyramidi. Mutta miksi sitä on niin vaikea toteuttaa käytännössä?