Tänä aamuna alkoi sitten koulu ja arki! Lapset heräsivät aamiaiselle enne kellon soittoa, ja niinpä olimme koulullakin oikein hyvissä ajoin.

Lasten luokiin oli tullut vähän muutoksia. Alexandralla säilyi viime vuoden opettaja, mutta muutama ystävä oli joutunut toiselle luokalle, kun taas Emilillä vaihtui sekä opettaja että muutama luokkakaveri. Muutoksista huolimatta molemmat lähtivät reippaina ja tyytyväisen näköisinä opettajiensa perässä luokkiin. 

Vaikka on maanantai tunnen itseni energiseksi ja reippaaksi. On ihanaa kun päivään tulee rytmiä ja aikatauluja - sekä vähän omaa aikaa.. Iloisena kotiäitinä olen suunnitellut yllättäväni lapset tänään makaroonilaatikolla ja iltapäivän uintireissulla. Vastalahjaksi odotan tarinoita ensimmäisestä koulupäivästä. Olen niin hyvällä tuulella, että minua ei  harmita,ainakaan vielä, miehen syyskuun alun monet matkat, ja yksinäiset illat, vaan odotan jo innolla huomista lounasta puolalaisen ystäväni kanssa sekä ensimmäistä tyttöjen ravintolailtaa keskiviikkona. Ehkä myös Suomen televisio-syksy tarjoaa jotain illan viihdykettä.

Axelkin on antanut ilon ja ihmetyksen aihetta. Eilen oli ensimmäinen kerta kun Axel oikeasti leikki lelulla. Hän otti käteensä Emilin vanhan punaisen traktorin, ja ajelutti sitä innokkaana matolla. Yritin tarjota leikkiin muita autoja - paloautoa, pikkuautoa, poliisiautoa, mutta vain tämä yksi traktori kelpasi. Traktorin kuva kirjan kannessa tuotti myös hörinää! Aikaisemmin Axel on katsellut ja tutkinut leluja ja tavaroita heiluttamalla niitä ensin rajusti kädessä ja sitten laittamalla ne suuhun.

Olen myös havainnut, että Axel ymmärtää jo muutaman sanan, vaikka ei vielä tuota itse oikein muuta järkevää puhetta kuin äiti-titi.. Hän reagoi selvästi sanoihin äiti, maito, vesi, tutti, kakka, puuro ja taputtaa. Sekä sellaisen ensimmäisen leikin sanoihin jota olen jokaisen lapseni kanssa leikkinyt. Leikissä sanon sanan: "kops" ja Axel tarjoaa sylissä otsaansa "kopsautusta" varten. Sama juttu sanoilla tap tap, jolloin Axel taputtaa tarjoamaani kättä...

Axel näyttää vähitellen jättävän vauvaiän taakseen ja siirtyvän leikki-ikään (imetyksestä huolimatta). 7-vuotias Emilkin nousi eilen lapsuus-kategoriassa ylöspäin laittamalla seinälle ensimmäisen julisteensa. Kuvassa komeilee joku juokseva jalkapalloilija.

Alexandrasta vielä. Välillä hän on maailman ihanin äidin apulainen, järjestäjä ja prinsessa, välillä taas sellainen 5-vuotias uhmakas hurrikaani, jonka silmät painuvat kapeiksi viiruiksi ja poskiin tulee valkoiset läiskät ennen räjähdystä. Onneksi koulu tarjoaa paljon energianpurkumahdollisuuksia, aktiviteettia ja haasteita, joita tyttö tuntuu koko ajan tarvitsevan lisää.