Tämän kesäisestä Suomen kesälomasta on vaikea palautua. Vaikka olemme kotona, omaan arkeen kuuluvien tavaroidemme ympäröimänä, tuntuu, että emme vielä ole kotiutuneet.

Alkuviikon päivät ovat kuluneet kotosalla pyykkiä pesten ja pihan uima-altaalla pulikoiden. Kuulostaa ehkä ihan mukiin menevältä, mutta elämä tuntuu hirvittävän tyhjältä. En oikein tiedä mikä mättää, mutta onttoa on. Kaikki talon asukkaatkin tuntuvat olevan lomalla, eikä muiden lasten ääniäkään kuulu missään. 

Vähitellen pyykkivuorten laskiessa ja sosiaalisen elämän kaipuussa olemme käyneet miehen kanssa lounaalla ja katsastamassa katujen vilinää. Lapset yrittävät juoksennella ahtailla ja kapeilla kaduilla kuin mökkimaastossa konsanaan, eivätkä muista kaupunkielämän vaaroja. Mökkielämän laiturilta tippumiset ja saunakäyttäytyminen ovat vaihtuneet autojen väistelyyn ja liukkaan uima-altaan reunojen varomiseen.

Suurin osa täkäläisistä ystävistäkin on vielä lomalla. Muutama on kuitenkin palannut ja niinpä teimme eilen ensimmäisen kunnon yrityksen oman sosiaalisen elämämme henkiin herättämiseksi ja menimme uima-allas-treffeille kuvan kauniille Emirganin kukkulalle. Italialaisen ystäväperheemme poika on Emilin luokkakaveri ja heidän tyttärensä on Axelia muutaman kuukauden vanhempi. Iltapäivä oli mitä mainioin ja mieliala kohosi. Lapset leikkivät yhdessä ja minä seurasin haltioituneena, kuinka italiatar turvautui illallisella valimskastikkeeseen pastan kanssa. Osaisinpa olla itsekin yhtä rento..

Tämä rutinoimaton arki muuttuu taas pieneksi lomaksi, kun huomenna lähdemme  pitkäksi viikonlopuksi luoteis-Turkkiin  Egeanmeren rannalle Behramkaleen - Assokseen  Aristoteleen asuinseuduille ja Troijan hevosen jäljille - Truvaan.

Tässä bilehile lehmä Akmerkez -ostoskeskuksen edessä.