Taman kesan epavakainen saa on muuttunut koleaksi ja sateiseksi. Peltikatto ropisee ja ikkunat melkein vinkuvat. Pienessa lahdessamme meri velloo ja tuottaa valkeita vaahtopaita ja  koko ajan tuulee. Taman paivan korkein lampotila oli 17 astetta. Illansuussa enaa 13, ja nyt ei tee enaa mieli tietaa lampotilan vajoamisen maaraa, vaan laittaa jalkaan villasukat, polttaa kynttiloita ja takkatulta.

Vaikka kesa on saan suhteen ollut epavakainen, olemme olleet onnekkaita ja viettannet kaikkia kesan kohokohtia auringon paisteessa ja lammossa. Juhannus, grillijuhlat, lasten kahdet syntymapaivat ja tyttojen saunailtakin vietettiin kauniissa ja lampimassa saassa. Tanaan ei kuitenkaan kukaan haluaisi pulahtaa synkkaan ja kuohuvaan mereen, kavella liukkaalla rantakalliolla tai istua iltaa ulkona. Ei - tanaan pysytaan visusti sisalla ja katsellaan ja kuunnellaan luonnon pauhaamista ikkunan lapi.

Ensi viikonlopulta odotan ja toivon kuitenkin taas aurinkoista saata ja tuuletonta kesakelia. Ensi viikonloppu on meidan perheen viimeinen kesalomaviikonloppu Suomessa, ja haaveenani olisi saunoa ja uida, veneilla tyynella merella ja istua pimenevaa iltaa ulkona. Jattaa mieliin kaunis ja lammin muisto Suomen kesasta.

Luonto alkaa valmistautua jo syksyyn.