Tuli tuossa loman alussa unohtuneeksi kirjoittaa, etta paa-asiallisesti majailemme taalla omalla mokillamme etelan rannikolla koko kesan, ja taalta kasin teemme sitten pikkureissuja muualle. Mokkiprojektimme valmistui viime maaliskuussa, mutta seka sisalla etta varsinkin ulkona riitta viela paljon tyota. Paa savuaa suunnitelmia, mutta varsinkin aika pistaa pahasti kampoihin suurempien projektien toteutuksen ja yllapitoasiat, kuten nurmikon leikkuu yms pitaa hoitaa ensisijaisesti.

Projekteja riittaisi ympari tonttia, mutta olemme paattaneet ottaa harkaa hitaasti sarvista ja aloittaa urakan alhaalta rannasta ja yrittaa saada se alue "valmiiksi" tana vuonna. Siella se mies on raivannut vanhoja kaadettuja puita, rakennustavara-kasoja ym ja yrittanyt siivota aluetta mahdollisen uudelleen muokkausen alta. Mina olen usein miten seisonut avuttomana Axel sylissa vieressa ja yrittanyt toimia seuraneitina tai lasten projekti johtajana, kun he ovat kantaneet kortensa kekoon pinoamalla halkoja puuvajaan. Muutaman kerran Axel on nukahtanut vaunuhin ja olen voinut yrittaa olla muutenkin avuksi. Meidan lapset eivat koe tana kesana taman kummempaa Puuhamaata, mutta naissa Suomen eksoottisissa askareissa sita riittaa ihmeteltavaa ja innostusta ainakin viela toistaiseksi.

Yleensa kesaisin myos veneilemme ja saunomme paljon, mutta tama kesaloman alku on ollut jotenkin hektinen, emmeka ole saunoneet juhannuksen jalkeen kertaakaan tai kayneet yhdessa veneilemassa. Osa syy on tietysti vilkas, tanaan 8 kk tayttava Axel, josta ei viela ole saunojaksi eika saariretkeilijaksi.

Sunnuntaina mies lensi taas leipatyonsa pariin Istanbuliin ja projektit seisovat. Onneksi appivanhemmat lomailevat yhden mokkitontin paassa ja saan lastenhoitoapua paivittain. Tanaankin Emil ja Alexandra ovat viettaneet lahes koko paivan isovanhemmillaan uiden, pelaillen jalkapalloa ja kukkia keraillen.

Minusta tuntuu aika ajoin, etta mokkihoperoidyn ja hoidan koko ajan vain askareita, mutta onneksi oli Oulun loma ja onneksi on ensi viikonloppu. Ensi viikonloppu onkin "yhta juhlaa", silla perjantaina taalla vietetaan tradition mukaista suurta grillijuhlaa, jonne saapuu melkein koko lahti. Mina olen ollut kaukaa viisas ja pyytanyt Istanbulissakin auttaneen serkkutyttoni meille lastenvahdiksi, joten paasen ainakin syomaan pihvini rauhassa. Lauanataina lahden viettamaan tyttojen iltaa jalalla koreaksi mielentilassa ja sunnuntaina menemme miehen kanssa Metallican konserttiin..

Ja kylla meidan lapset ovat tehneet muutakin kuin halkojen kantamista. Itse asiassa lapsilla on ollut ohjelmavilkas kesa. He ovat nahneet kesateatterissa Alfons Abergin: Jag ska bara, olleet kesajuhlien Djungeldrummanin konsertissa seka risteilleet famon ja fafan kanssa Tukholmaan ja kayneet Junibackenissa. Kaiken extran lisaksi he ovat uineet, poimineet mustikoita, juosseet mokkitonttejen valia, harjoitelleet ajamaan pyorilla ja pelanneet jalkapalloa. Luulenpa, etta lapsilla on ollut oikein mukavaa.

Tanaan nappasin mielestani muutaman oikein onnistuneen kukkakuvan!

Miehen lomat jatkuvat taas ensi viikolla, ja silloin on kylla loydettava aikaa ainakin saunomiselle!