Axel ponkaisi ylos tanaan jo kuudelta. Parin tunnin paasta olenkin sitten valmis lahtemaan viikonlopun kauppaostoksille, kunhan saan vaan vanhemmat lapset ylos, jotka mielellaan nukkuisivat vaikka kello kymmeneen.

Kolmen lapsen kanssa kaupassa kaynti on omanlainen taiteenlajinsa, johon tarvitaan rautaisia hermoja ja  herpaantumatonta keskittymiskykya seka hyvin laadittua kauppalistaa. Kauppalistan mantranomainen luku ja tarkka noudattaminen alkaa, kun vauva kyllastyy kaukalossan katselemaan ymparoivia tiskeja tai katon valoja, kun nelivuotias tytar haluaa ostaa meille kotiin jokaisen kaupan tavaran ja samalla kiipeaa kylmatiskeihin, ramplaa tuorepullatiskin ovia ja saa ne irtoamaan, ja kuusivuotias poika  kavelee alakuloisesti perassa ja hokee vain haluavansa pois tylsista kaupoista. Puolituntia suuntaansa kestavien ajomatkojen ja ostosten teon jalkeen olo on vasynyt kuin maratoonarilla ja aivot tyhjat kuin kuusi tuntia kestaneen koevastauksen kirjoittajalla.

Onneksi taalla maalla on pieni mukava kesapalvelu, jonka avulla voi paikkailla isompien ostosten unohtuneita tavaroita tai muuten vaan kayda katsomassa mita on tarjolla. Nimittain, 200 metrin paahan meidan mokista pysahtyy kauppa-auto kolme kertaa viikossa. Valikoimaa ei voi verrata Stockan herkkutiskeihin, mutta peruselintarvikkeita kuten maitoa, juustoa ja hedelmia on aina mukana, ja mukavalle kuljettajalle voi aina esittaa toiveita. Lapsetkaan eivat kyllasty yhden kaytavan kaupassa ja tuorepullatiskin ovet ovat niin korkealla etta nelivuotias ei niihin ylla.

732404.jpg