Istanbulin 900 moskeijaa näkyvät ja kuuluvat kaupungissa. Minareetit ja kupolit kohoilevat kaupungin siluetissa ja usein auringonlaskun aikaan tulee olo, että kyllä, tämä on tuhannen ja yhden yön tarinan kaupunki.

Parvekkeella iltaa istuessa on melkeinpä satumaista kuunnella vähän eri aikaa aloittavien minareettejen rukouskutsuja. Jokaisessa moskeijassa oikea ihminen lausuu rukoukset nahalta tulon sijaan. Tällä hetkellä rukouksia noudattavan päivä on pitkä. Ensimmäinen rukous kajahtaa ilmoille joskus puoli kuuden tienoilla aamulla ja viimeinen, meidän kuuntelemamme iltarukous, tulee puoli yhdentoista aikaan.

Parvekkeeltamme voi ihailla myös kauniisti valaistua Euroopan ja Aasian yhdistävää siltaa, jonka värit vaihtuvat hitaasti sateenkaaren eri väreihin. (kuva sillasta ei onnistu meidän kameralla)

Kevään iltojen lämmetessä ja ravintoloiden terassien ja kesä-discojen avautuessa olemme myös melkein joka ilta saaneet seurata avajaishumujen mahtavia ilotulituksia.

Tältä perjantai-illalta en odota vähempää. Rauhoittavia, kaanonissa kuuluvia rukouksia ja päälle ilotulitukset. Sitä ennen matkoilta ja illallisilta viikonloppuun rauhoittuva mies grillaa pihvit, leikkii lasten kanssa ja vaikka serkkutyttö pistää heidät unten maille. Minä olen tänään nauttinut: käynyt ostoksilla ja ottanut ihan yksin aurinkoa uima-altaalla. Samalla nautiskelutyylillä aijon jatkaa koko illan. Suokaa se minulle tänään!