633719.jpg

Eilen Emilin ensimmäinen partiovuosi American Boy Scouteissa huipentui kauden päättävään (ja Emilin ensimmäiseen) partioleiriin Hadimköyn kylässä, erään kansainvälisen koulun kampuksen puutarhassa, noin 40 minuuttia Istanbulista länteen. Me olimme päättäneet, että vietämme leirissä päivän ja illan, mutta tulemme yöksi kotiin etteivät sunnuntai aamupäivän harrastukset jäisi väliin. (kaikilla pienimmillä leiriläisillä vanhemmat mukana.)

Leirille saavuttiin joustavalla aikataululla iltapäivän aikana. Telttoja laitettiin pystyyn ja lapset leikkivät koulun leikkipaikoilla. Tunnelma oli rento ja letkeä. Olipa muutama isä korkannut itselleen Coronankin. Me kiertelimme miehen kanssa Axelia vaunuissa työnnellen ja porukasta toiseen liikuskellen. Oli hauska seurata tämän partioleirin toimintaa ja verrata sitä oman lapsuuden partioleirimuistoihin. Konkreettisimman eron huomasimme siinä, että päivälle ei oltu suunniteltu mitään tarkkaa ohjelmaa, vaan aikuiset istuivat letkeästi retkituoleilla, kuuntelivat kannettavastaan old time hittejä, pitivät musiikkivisaa ja napostelivat suurista kylmälaukuistaan herkkuja. Metsän sijaan leiri oli koulun takapihalla ja käytössä siis koulun wc pusikoiden tai riu´un sijaan.

Mutta yksi asia oli yhtä maaginen ja aito ja juuri muistojen mukaisen tunnelman saavuttanut, ihan oikea leirinuotio. Isompien partiopoikien vetäjä laulatti paikallaolijoita, partiolaiset esittivät makuupussipainotteisia sketsejään ja  kipinät sinkoilivat nuotiosta. Pimeässä illassa tam tam -rumpu soi ja partionjohtaja muuttui intiaanipäälliköksi. Nuoremmat lapset hihkuivat ääneen illan huipennusta ja komeaa intiaanipäähinettä. Ja niin olikin, intiaanipäällikkö oli vaikuttava näky nuotiotulen ympärillä tanssiessaan.

633711.jpg

Emilin mielestä tämä oli paras partioilta, ja paras partioleiri, vaikka ei yöksi jäätykään!