Hassua kulkea kotona kesävaatteissa, kun talvivaatteet roikkuvat vielä kaapissa, lasten pipokori on esillä ja kotikin on vielä "talvikunnossa". Kesä täällä alkoi vain yksi päivä - mittarin lukemat kiipesivät 25 asteeseen, eivätkä asteet yölläkään sitten tippuneet enää kovin alas.

Tällä viikolla olen päättänyt siivota villapaidat kaapeista talvivaatelaatikoihin, kaivaa koko sandaali-repertuaarini esille ja kesäistää kodin ilmettä. Kuulostaa helpolta ja nopealta, mutta 6 kuukautisen elohopean kanssa se ei sitä tule olemaan. Jos yritän Axelin nukkuessa järjestellä makuuhuoneen vaatekaappeja hän herää. Hereillä ollessaan hän haluaa olla sylissä tai vaihtoehtoisesti viihtyy lattialla muutaman minuutin ja kirkuu niin kauan, että nappaan hänet taas syliini.

Olohuoneen ikkunalaudoilta pitäisi ottaa jo osittain auringon sulattamat kynttilät pois, vaihtaa sohvan irtotyynyjen päälliset oransseista limen vihreisiin ja piilottaa punertavat ja läpinäkyvät tuikkukupit joulukoristelaatikkoon. Tilalle voisi keksiä jotain raikasta ja vaikkapa merellistä. Rannoilta meillä on jo kuppikaupalla kiviä ja simpukoita, jopa yksi purkki hiekkaa. Ei muuta kun ideoimaan. Reissu Ikeaan voisi olla paikallaan.

Toisaalta, vaikka jotain uutta tekisi vähän mieli hankkia, on minulla sitäkin suurempi hinku päästä vanhasta eroon. Vuoden alusta lähtien minulla on ollut päällä tutka, joka herkeämättä arvioi kotimme tavaroita ja yrittää keksiä poisheitettävää. Jostain naisten lehdestä luinkin, että tavaroiden pois heittäminen ja kodin selkeyttäminen auttaa voimaan paremmin ja selkeyttää asioita. Poisheittovimman syynä voi myös olla se, että viimeisen 11 vuoden aikana olemme muuttaneet 10 kertaa (maasta toiseen ja välillä ihan vaan asuntoa vaihtaaksemme) ja MINÄ olen aina se joka purkaa ja järjestää tavarat. Vuosien aikana, muutaman muuton jälkeen luovuin esim. miehen noin 50 olut tuopin kokoelmasta paljoa mielipiteitä kyselemättä. Tuopit tulivat keittiötavaroissa AINA ennen tarpeellisempia juomalaseja ja lautasia ja minä vain kertakaikkiaan kyllästyin. Nyt olen asettanut edottoman kiellon raahata kotiin mitään kokispullojen mainoslasi-kylkiäisiä. Ja jos näin käy ja havaitsen rikkeen on lasin kohtalo armoton - suoraan roskiin, mieluiten heittämällä että lasia ei voi pelastaa.

Onneksi osa meidän turhista ja käyttämättömistä tavaroista on löytänyt uuden elämän orpokotiin lahjoitettuna, Elimaksen suvulle annettuna ja nyt viimeisimpänä koulun kirpputorille päätyen. Huomenna koululle lähtee Seattlen karttakirja, tietokonepeli, Usassa toimivat videot ja iso, melkein jalkapallon nielevä peltipurkki. Ja ehkä keksin vielä jotain illan aikana. Lasten vaatteista kivoimmat ja kauneimmat pakataan odottamaan serkkuja ja raahataan Suomeen miehen työmatkoilla..

En kuitenkaan ole vielä tyytyväinen kotimme tavaramäärään, joten kesäkuun alussa meille muutamaksi viikoksi tuleva lukioikäinen serkkuni, joka on lupautunut auttamaan täällä kotihommissa, saa tehtäväkseen järjestää ja kyseenalaistaa kotimme tavaroita. Minä voin sitten miettiä, ovatko tavarat tarpeellisia tai muutenvaan tunnesiteen takia säilytettäviä.

Tämä homma tehdään  muuten silloin kun mies on töissä ja lapset koulussa vastalauseiden välttämiseksi.