51H4ZN5FE8L._SS500_.jpg

Turkin opettajani näyttää tehneen oharit tänään, joten nyt voinkin sitten kertoa täällä turkinopinnoistani, oppikirjasta ja opettajasta.

Olen nyt opiskellut turkin kieltä muutaman kuukauden vaihtelevasti kerran tai kaksi viikossa. Miehen työnantaja kustanataa minulle määrätyn määrän tunteja, ja niillä pitäisi sitten luoda sellainen kielitaito, että pärjää ainakin arkitouhuissa.

Yksityisopettaja tulee kotiin tai haluttuun paikkaan, esimerkiksi miehen toimistolle, missä minulla ei ole häiriötekijöitä, kuten siivotonta kotia, huutavia lapsia tai sataa muuta askaretta mielessä. Minulle mieluisin paikka opiskella on luonnollisesti kodin ulkopuolinen paikka, eli toimisto, mutta käytännön syistä opiskelen useinmiten kotona.

Oppikirjan kappaleet on suunniteltu niin, että niiden sanastojen avulla on mahdollista oppia tilaamaan ravintolassa, varata hotellihuone ja ainakin tähän mennessä lähteä telttaretkelle. Kappaleiden välissä kerrotaan myös joitain Turkille ominaisia tapoja teen juonnin tärkeydestä puhelinkortin käyttöön(!).

Opettajani seuraa oppikirjan kappaleita orjallisesti, vaikka minä olen aika suorasanaisesti kertonut, että minulle tärkeämpiä sanastoja olisivat lapsiin, perheeseen ja ruokiin liittyvät sanat. Haluaisin myös oppia käyttämään persoonapronominejä ja yrittää puhua mahdollisimman paljon, sillä se on minun tapani oppia kieltä. Opettajani kuitenkin suosii hiljaista tapaa, jossa hän lukee minulle kirjan kappaleita (on tietysti hyvä kuulla miten sanat lausutaan), ja minä luen perässä ja sitten saan kirjoittaa kirjan sanastot vihkooni hänen näprätessä puhelintaan. Olen vähän uumoillut, että opettaja menee näkemyserojemme takia vaihtoon kesälomien jälkeen, mutta tälläisten oharejen jälkeen saa vaihtua vähän nopeamminkin.

Harmittaa, sillä eilen nukahdin rankan illan jälkeen sohvalle, ja kömmin siitä sitten tokkurassa sänkyyn, kun mies tuli lentokentältä kymmenen aikaan, ja aamulla koti oli sitten siivottoman näköinen (leluja pitkin poikin, lasten vaatteita ym roinaa). Kiireessä siivoilin ja järjestelin paikkoja jotta koti olisi valmis oppitunnille. Oma aamiaiseni jäi vajavaiseksi, en ehtinyt suihkuun ja olin pieni stressi päällä, että opettaja ei vain saavu keskelle kamalaa kaaosta.

No ei saapunut.

Onneksi tässä kirjoitellessa sain juotua kaksi kuppia kahvia ja stressikin on tipotiessään.