Tulipa taas eilen koettua ennen näkemätöntä..

Nimittäin:

Alkuviikosta Emil kiikutti kotiin synttärikutsun azerbaitsanilaisen luokkakaverinsa 7-vuotis synttäreille. Kutsussa luki, että tule paikalle, puutarhassa odottaa paljon kivoja yllätyksiä. OK, ajattelin, Syntymäpäivät jonkun asuin-kompleksin pihalla, lapset leikkivät ulkona ja tarjoilut on katettu pihamaan pöydälle. Kuulosti mukavalta iltaohjelmalta, varsinkin, kun mies on matkoilla.

Kiireessä koulupäivän jälkeen läksimme synttäreille. Paikka oli minulle ennenstään tuntematon, ja niinpä satojen ihmisten asuinalueen sijaan ajaa päräytin hienolle villa-alueelle.  Ilmapalloin merkatusta portista sisään ja yllätyksiä katsomaan.

Etupiha oli varattu täysin lasten käyttöön. Pihamaa oli täynnä leikkihärveleitä, palloja ja isoja istuin tyynyjä. Toimintaa valvoi paikalle tilatut Lumikki- ja Pelle hahmot. Aikuiset ohajttiin talon toiselle puolelle isolle laattaterassille, johon leppeä tuuli puhalteli kaukaa alhaalta Bosporilta. Minä pölähdin juhlavasti pukeutuneiden hienostorouvien sekaan persikkasoseet olkapäällä ja housut aurinkorasvatäpliä täynnä.

Talon kohtelias high school -ikäinen tytär huolehti minulle juotavaa, pyysi istumaan ja tarjoutui kanniskelemaan Axelia. Istuinkin mukavasti kauniiseen puutarhakeinuun ja katselin muita aikuisvieraita, jotka muiden luokan äitien lisäksi olivat synymäpäiväsankarin kotimaasta. Erittäin tyylikkäitä rouvia housupuvuissaan, kultakäädyissään ja korkeissa sandaaleissaan. Juhlapäivää ikuistettiin ammattivalokuvaajan ja tv-kameralla varustetun videoijan toimesta.

Lapset liikkuivat etupihan leikkipaikan ja terassialueen väliä ajellen talon monilla sähköautoilla ja välillä pelaille jalkapalloa vielä taloa alemmalla nurmikkoalueella. Talon palvelusväki kiikutti pöytiin herkkuja toisensa jälkeen ja jossain vaiheessa huomasin, että baarikaappikin oli avattu, ja olisi ollut mahdollisuus ottaa vaikka lasi shamppanjaa. Lumikin ja Pellen avustuksella lapset söivät ensin ja palasivat leikkeihinsä, jonka jälkeen oli aikuisten vuoro istua pöytään. Pöytään ilmestyi azerbaizanilainen illallinen persikkariiseineen, lihoineen ja meze-tyyppisten kylmien ruokineen. Talon isäntä tarjoili viiniä, ja kun emmin Axel sylissäni, kaatoi hän minulle lasin ja kertoi viinin olevan tietysti azerbaitsanilaista ja exclusive.. Isä piti juhlaväelle puheen onnellisesti leikkivistä lapsista ja kohotti maljan kaikkien lasten onneksi.

Maukkaan illallisen jälkeen paikalle tuotiin jalkapallokenttä-kakku ja onnentoivotuslaulun jälkeen ilmassa alkoi paukkua. Minun oli pakko nauraa ääneen - sehän oli ilotulitus..

Puoli kahdeksalta minun oli puoliväkisin revittävä lapset mukaan ja lähdettävä kotiin. Juhlat jatkuivat vielä ja kenties uusia yllätyksia oli luvassa, mutta minun oli saatava kolmikkoni kotiin, suihkuun ja nukkumaan.

Illalla vielä pohdiskelin juhlia, ja olin niin iloinen, että osallistuimme, muuten olisi tämäkin juttu jäänyt näkemättä!