Huh Huh.

Nyt on kyllä rankkaa.

Kotiäidin painajainen suorastaan. Mies matkalla, autokin ulottumattomissa lentokentällä, koululaiset lomalla koulusta, nuorimmalla eka uhma? voiko olla kohta 6 kuukautisella?

Axel nosti omaa "vaikeustasoaan" loman aikana, ja tilanne vain pahenee. Poika kiljuu ja huutaa todella kovalla äänellä ja mieluiten vielä epävireisellä nuotilla, niin että korvia vihloo ja vatsaa pakottaa. Ainut paikka missä hän on tyytyväinen on syli.  Eilen väänsin spagettikastikkeet liesituuletin päällä, että edes osa huudosta hukkuisi tuulettimen huminaan. Arkirutiinit on kuitenkin hoidettava ja apetta on toisille lapsille saatava pöytään, pyykit on pestävä, kotia pidettävä pystyssä.

Sääliksi käy isompia lapsia jotka yrittävät parhaansa mukaan auttaa ja leikittää, mutta jotka laittavat kädet korvilleen pahimman huudon tullessa. Eilen sentään ulkoiltiin pikaisesti puistossa ja tänään tehdään varmaan sama. Yritän saada Elimasta iltapäiväksi muutamaksi tunniksi, että päästään isompien lasten kanssa hoitamaan asioita taksilla, mutta saas nähdä onnistuuko. Nuorimmaista lasta en mukaan huoli.

Vihlaisee suorastaan näiden ajatusten kirjoittaminen, mutta nyt on patterit loppu.

Minun pikku-vauvastani on tullut punkkari, kapinoitsija suorastaan.

Mitä mä teen?