Uudessa maassa ja uudessa kieliympäristössä kielen opiskelu alkaa yleensä ympäristön tarkkailusta, esimerkiksi liikennemerkeistä tai muista kylteistä. Näin kävi ystävälleni, jonka ensimmäinen turkinkielinen lause tulee tästä kyltistä:

varo koiraa.

Oma ensimmäinen lauseeni on Elimakselta oppima toteamus hänen kotipaikastaan talvella: üç metre kar var. (kolme metriä lunta)

Näillä ei vielä pitkälle pötkitä.

Kreikaksi ja Unkariksi osaisin vielä ostaa puolikiloa jauhelihaa, ja kinkkua, erittäin ohuina viipaleina...

En ainakaan nälkään kuolisi...