Piiitkästä aikaa meidän perheen kuulumisia:

Lauantaina veimme viimeisiä vieraita kentälle, ja päätimme lähteä kotiin rauhoittumaan koko perhe. Lapset tosin kovasti kyselivät, kuka meille tulee tänään?

Kolme viikkoa meillä on ollut vieraita taukoamatta ja perheen oma yhteinen aika on ollut kortilla. Nyt, pitkästä aikaa oli mukava viettää lauantai-päivää kotona tekemättä mitään. Niin epätyypillistä meidän perheelle.

Illalla laitoimme lapset ajoissa nukkumaan ja ruokapöydässä odotti kattaus kahdelle. Ruoka ja seura oli mitä mainiointa, mutta ilta loppui aika lyhyeen, sillä vuoron perään nukahdimme olohuoneen sohville seuratessamme Suomen television lauantailähetyksiä. Vika ei ollut tv-tarjonnassa vaan omassa väsymyksessämme.

 

Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa Alexandran luokkakaverin viisi-vuotis synttärit. Pallomeri-temppurata-puuhapaikka-syntymäpäivien sijaan juhla oli hyväenteisesti järjestetty Turquoise Cafessa Sultan Ahmetilla eli alueella jossa Hagia sofia ja Sininen moskeija ym sijaitsevat. Paikalle päästyämme kävi ilmi, että se on syntymäpäiväsankarin vanhempien omistama ravintola.

Lapset ohjattiin suoraan ravintolan yläkerran tiloihin ja aikuisilla oli mahdollisuus tutustua rauhassa toisiinsa tarjotun turkkilaisen lounaspöydän ääressä. Vaikka lapset kävivät syömässä alhaalla samoihin aikoihin, heidän tarpeistaan huolehtivat paikalle palkatut lumikki ja batman, jotka vastasivat ohjelmasta myös yläkerrassa. Pitkän lounaan jälkeen koko juhlaväki siirtyi yläkertaan kakun esiintuloa seuraamaan.  Ohjelmanumero seurasi toistaan ja meno kiihtyi. Kakkupalat syötyämme kiitimme ja läksimme kotiin. Olimme olleet syntymäpäivillä jo kolme ja puoli tuntia. Vaikka lahjojen avaus jäi näkemättä, oli koko perhe tyytyväinen juhlien antiin - mukavaan päivään uudessa paikassa.

Ravintola oli todella kodikas ja miellyttävä, jota kuvasta ei ehkä aisti. Paikan tunnelmaa luova erikoisuus oli 200 katosta riippuvaa antiikkilamppua, jotka valaisivat paikan miellyttävästi.

Lapsetkin ovat ehtineet puuhastella yhtä sun toista kolmessa viikossa:

Axel on alkanut viihtyä lattialla ja tutkii leluja suulla ja käsillään. Liikkuminenkin on jo alkanut. Muutaman viikon Axel on rullannut itsensä ulos lattiapeitoltaan ja saanut pyöritettyä itseään 180 astetta vatsallaan, mutta tänään nätiin  ryöminnän esiaste, kun Axel käsiensä avulla peruutti liukkaalla parketilla. Nyt on vähitellen keräiltävä kaikki pikkutavara lattioilta ja oltava tarkkana lastenhuoneiden legojen ja geomacien kanssa. Uusista taidoista innoissaan Axel jokeltelee myös unissaan ja saattaa herätä keskelläyötä seurustelemaan, jolloin nostamme hänet omaan sänkyymme jossa hän kiltisti pitää monologia nukkuville vanhemmilleen ja nukahtaa lopulta itsekin.

Emilistä tulee pian hauskan näköinen veijari, sillä molemmat etuhampaat heiluvat ja toisen tippuminen on enää päivistä kiinni. Viime viikkoinen muutaman päivän kuumekin on poissa.  Muutama kuumepäivä olivat ehkä ihan ansaittua lepoa Emilille, sillä tuntuu, että koulussa on nyt ehkä liiankin vaativa kausi menossa. 6-vuotias ekaluokkalainen joutuu harjoittelemaan sanojen oikeinkirjoitusta keksimällä lauseen jokaisesta sanalistan kymmenestä sanasta. Eli keksimään ja kirjoittamaan kymmenen lausetta. Heiveröinen ranne puutuu, mutta Emil ei luovuta, ja kirjoitti viime viikon viimeiset lauseet jo varmaan vähän kuumeisena.

Alexandra on yhtä toimelias ja päättäväinen kuin aina ennenkin. Uutena kovana villityksenä olisi nyt meikit.. Kynsilakkaa saa puolestani laittaa varpaisiin ja jopa sormenkynsiin, mutta luomivärit ja huulipunat menevät jo liioitteluksi. Tästä väännämme kättä tällähetkellä. Toisaalta Alexandra on erittäin herttainen ja aktiivinen pieni koululaisen alku, jonka englanninkielen vivahteikkuus on hetkellä millä hyvänsä ohi meidän vanhempien..

Sunnuntaina kävimme myös ostamassa lapsille uudet sandaalit, sillä...

Perjantaina meidän perhe lähtee minilomalle Bodrumiin!!!

JEE!