donkey.jpg

Viime syksynä, kun Emil oli ystävänsä kotona pelannut jotain tv-peliä ja toivoi meille kotiinkin sellaista, päätin luovuttaa hänenlle oman vanhan Nintendon Donkey Kong elektroniikkapelini. Emil oli pelistä iloinen ja pelaili sitä silloin tällöin pysyen tiukasti pelin alemmassa ruudussa, ihan vaan paikallaa, ja hyppi tyytyväisenä gorillan mäiskimien tynnyreiden yli. Pistemäärät pysyivät alle viidessäkymmenessä.

Muutama viikko sitten, Emil kaivoi taas pelin esiin ja esitteli sitä asiantuntevasti mummille. Mummikin muisti pelin hyvin, jopa kauppareissun jolla saimme siskoni kanssa pelit itsellemme tingittyä. Vaikka mummi tuolloin 80-luvulla pitkin hampain hankki tuollaiset "hömpötykset", oli hän silmin nähden iloinen, että peli eli yhä seuraavan sukupolven käytössä.

Elektroniikkapeli lojui edelleen lehtipinojen välissä, kun seuraavat vieraamme saapuivat. Ystäväperheemme mies huomasi pelin pian ja nostalgia-aallon viemänä pelaili peliä päivittäin tehden "uusia ennätyksiä". Emil seurasi pelailua silmä tarkkana ja oppi tekniikan, jolla tynnyreiden yli pomppivan miehen sai vietyä pelin kakkosruutuun ja jopa hyppäämään nosturin koukkuun. Pistemäärät kohosivat kahdeksaankymmeneen.

Tällä hetkellä meillä vierailee miehen veli vaimokkeineen, ja taas peli piipittää tuttua tunnustaan. Emil neuvoo setäänsä ja pelailee pelin taas päätyessä isompien käsistä pöydälle.

Emil, joka aina haluaa tietää kuinka monta pistettä joku on Donkey Kongissa saanut ja mikä oli kulloisenkin pelin saavutettu pistemäärä, on nyt silmin nähden ruvennut arvostamaan äitiään - minua, aivan uudella tavalla. Olen nimittäin kertonut, että silloin kun sain pelin ja pelasin sitä ilta illan jälkeen himokkaasti, sain pelin ympäri eli saavutin 999 pistettä, jolloin peli alkoi taas alusta.

Emil pyysi tänään uusintoa:

- Äiti, pelaa Donkey Kong ympäri!

- No, eihän sitä tosta vaan ympäri saa, pitäisi pelata useammin..

- Yritä edes, näytä miten Gorilla saadaan tippumaan!!

- Hmm, no okei voin yrittää...

Aloitin pelin. Aika nopeasti sormiin muistui nappuloiden funktiot ja tutut painallukset. Muistin jopa alun tynnyrin heittonopeuden. Gorilla tippui helposti, kun neljän koukkun varassa ollut silta romahti viimeiseen koukkuun hypätessä.

Emilin mielestä se on tosi hienoa. Uskomatonta suorastaan.

- Siis äiti! Wauu, sä oot hyvä! Tosi hyvä!

Peli ei mennyt vielä ympäri mutta pisteitä tuli 683. Emilin silmissä olen nyt tosi Cool Mama.

P.S Emilkin pääsi yli sadan pisteen ja tiputti Gorillan!

Hyvä me!