Nyt on lomat lomailtu ja palattu arkeen. Oikein kunnolla. Mies lähti tänään Suomeen ja palaa perjantaina. Hänen mukanaan meille saapuu rakas ystäväperhe Suomesta ja siihen asti pitäisi nyt jaksaa täällä yksin kolmen lapsen kanssa. Isommilla lapsilla on lomaa koulusta koko loppuviikko. Alexandralla on ollut kuumetta maanantai-illasta lähtien, joten olemme viettäneet  eilisestä kotiintulopäivästä asti aikaa kotona sisällä. Nyt kodin seinät tuntuvat kaatuvan päälle, sillä lapsilla ei ole mitään tekemistä, Axel kirkuu ja raivoaa ja minä yritän yhdellä kädellä saada pyykkiä kuivumaan, ruokaa pöytään ja jonkunlaista rytmiä koko hommaan. Oma levähdyshetki koittaa EHKÄ illalla kello kahdeksan jälkeen.

Nyt se on pakko sanoa: Mäkin toivoisin aina välillä kotiapulaista tätä hommaa helpottamaan...

Mutta nyt niitä lomatunnelmia:

Ensimmäinen lomamatkamme täältä Turkista käsin kohdistui maan lounaisrannikolla sijaitsevaan Bodrumiin. Mukavan lyhyen 50 minuutin lentomatkan jälkeen Istanbulin pölyt vaihtuivat kauniisiin luonnonmukaisiin maisemiin ja valkoisiin kyliin. Istanbulin loputtoman kaupunkimaiseman jälkeen lentokoneen ikkunan maisema tuntui uskomattomalta!

 

Ensimmäistä kertaa valitsimme lomanviettopaikaksemme all- inclusive hotellivaihtoehdon, koska arvelimme sen olevan helpoin ja vaivattomin tapa rentoutua kolmen pienen lapsen kanssa. Ruoan ja juoman lisäksi hotelli tarjosi tanssitunteja uima-altaalla ja aerobicia uima-altaassa, pelikavereita niin tenniskentälle kuin dartsi-tikkaan ja monia muita ohjelmanumeroita aamusta iltaan. Hotellin puitteetkin olivat mahtavat. Iso kaunis uima-allasalue ja paljon erilaisia paikkoja nauttia auringosta. Meri ja hyvin hoidettu ranta-alue muutaman askeleen päässä, kauniita ja laajoja viher- ja kukka-alueita pitkin hotellin suurta tonttia, kuntosali, sisäuima-allas ja turkkilainen hamam. Mutta varmasti loman mahtavin yllätys niin lapsille kuin aikuisillekin oli erinomaisesti toimiva lasten Mini Club, joka organisoi ohjelmaa muutaman tunnin jaksoissa perheen leikki-ikäisille suoden aikuisille mahdollisen rauhaisan hetken auringossa lekotteluun, kahvihetkeen tai vaikka päiväolueen.

Tanssitunnit ja aerobicit jäivät väliin, mutta ensimmäisestä aamusta lähtien lapsemme olivat mukana Mini Clubin aktiivisessa toiminnassa. Hyvin englantia puhuva Clubin henkilökunta houkutteli käytännössä kaikki hotellin lapset kanssaan leikkimään hyvätasoiselle puiselle leikkipaikalle, pelailemaan, tekemään kasvomaalauksia, osallistumaan aamuvoimisteluun ja sokerina pohjalla: joka iltaiseen Mini discoon.

Vanhempien lasten ollessa Mini Clubissa teimme rauhallisia kävelylenkkejä rannalla ja Axel pääsi hereillä ollessaan tutustumaan mereen, nautimme kupposet kahvia ja makailimme ottaen aurinkoa. Kun mies otti nuorimman hoitaakseen, minä vetäisin täysin levyksi aurinkotuolille ja nautin pienestä rauhalliesta hetkestä, jossa ei tarvinnut kannatella tai hoitaa ketään.

 

Tällaisia rauhallisia hetkiä - kasvot kohti aurinkoa tai vaikkapa lounas alusta loppuun asti istuen -olimme suunnitelleet viettävämme enemmän. Axel ei kuitenkaan aina nukahtanut vaunuihin toivotulla hetkellä ja liian moni lounas ja illallinen tuli syötyä niin, että toinen vanhempi söi isompien lasten kanssa jotka käyttäytyivät todella mallikkaasti, ja toinen työnteli Axelia toivoen unen tulevan silmään ripeästi.

Rauhalliset lomahetket tulivat usein yllättäen ja saimme sittenkin nautittua muutaman kupin kahvia rauhassa, yhden "kunnon" illallisen yhdessä isompien lasten kanssa Axelin nukkuessa vieressä ja muutaman lasin punaviiniä hotellihuoneen parvekkeella kaikkien lasten nukkuessa seinän takana.

Kävi mielessä, että ehkä läksimme lomalle vauvan kanssa liian varhain, mutta nyt sekin on testattu.

Ensi vuonna tähän aikaan talutamme puolitoista vuotiasta rannalla valjaissa...

Vai olisikohan niin, että pääsisimme miehen kanssa ihan kahdestaan reissuun?