Asumme ensimmäistä kertaa muslimimaassa. Ja todettakoon, että alkuun juuri tuo uskonto oli minulle kynnyskysymys muuttaa tänne. Miehen vakuuttelut ja pre-visiitti todistivat, että kyllä täällä normaali elämä onnistuu. Nyt naurattaa jo oma skeptisyys, sillä tämä on vallan mainio paikka asua ja aivan liian aliarvostettu ainakin suomalaisten keskuudessa. Olen kyllä huomannut tälläistä samanlaista maiden aliarvioimista muissakin asioissa ja muiden aloitteesta.

Hauskoja esimerkkejä ja ihmisten huolia olivat esimerkiksi työkavereiden minulle antama vessapaperirulla, että olisi jotain "kunnollista" millä pyyhkiä. Oi ja voi, kyllä täällä on ihan Lambin veroista tavaraa... Naurattaa vähän vieläkin! Myös äitini pohti synnytykseni aikoihin, että täytyykö hänen tuoda mukanaan "kunnon" terveyssiteitä, jos niitä ei vaikka ole Turkissa ollenkaan.. Turkki, tälläisenä Euroopan ja Aasian välimaastona ja vanhana kauppamaana on kuitenkin täynnä kauppahyödykkeitä molemmista kulttuureista. Mutta kuten sanottu ennen tänne tuloamme olin itsekin epäluuloinen.

Puutteita toki löytyy, aika yllättävistäkin asioista, lähinnä ruokakaupasta, joihin kuitenkin aina löytyy joku korvike. Kovasti alkuun etsiskelin täältä esimerkiksi Heinzin ketsuppia, mutta sitä ei vain ole, paikallisia ketsuppeja chilillä ja ilman löytyy kyllä, mutta vain muutamaa merkkiä. Erilaisia luonnonjugurtteja täältä löytyy metritolkulla, mutta maustettuja jugurtteja vain muutama. Yleensä maut ovat persikka ja mansikka. Joskus löydän ilokseni kalliin, pienen pikarin sitruunajugurttia, mutta esimerkiksi rakastamani vaniljajugurtti puuttuu kokonaan. Olen tottunut olemaan ilman. Vauvoille täällä on puuroa, mutta muita puurohiutaleita ei ole. Murovalikoimakin on varsin suppea: hunajarinkuloita, suklaamuroja ja corn fakeseja. Riisimuroja täällä ei tunneta. Tämä aamupalatarvikkeiden suppea valikoima johtunee siitä yksinkertaisesta seikasta, että turkkilainen aamiainen koostuu fetajuuston tapaisesta tuorejuustosta, hunajasta, kurkusta, tomaatista, oliiveista, mahdollisesti sämpylästä ja ehdottomasti teestä!

Se, että tämä on muslimimaa näkyy katukuvassa esimerkiksi siinä, että ihmiset käyttävät yleensä hillitysti alkoholia, sitä kuitenkin myydään kaikissa ruokakaupoissa.. Katujuoppoja ei näy missään ja possunlihan myynti on vähäistä.

Konkreettisesti uskonto tuli koettua ollessani elokuvissa päivällä, jolloin näytös osui yhteen rukoushetkeen. Teatteriin laitettiin valot, filmi katkaistiin, ihmiset istuivat paikoillaan ja tarttuivat sanomalehtiinsä. Itse jaloittelin hiukan, ystäväni kävi popcorn ostoksilla ja ehti juuri takaisin kun valot sammuivat ja elokuva jatkui.

Ja tietenkään Istanbulin 900 moskeijaa ei voi olla huomaamatta kävellessään kaupungilla.