Kävin eilen pitämässä sadesäätä ostoskeskuksessa ja lounaan jälkeen eksyin ystäväni kanssa muutamaan vaateliikkeeseen katselemaan lasten ja aikuisten kevät- ja kesämallistoja.

Puolihuolimattomasti tarkkailin lastenvaatteita, minulla kun ei ollut mitään pakollista ostettavaa, ja pian huomasin tarkkailevani tyttöjen farkkuja, joihin oli valkoisella värillä painettu palloja. Huomasin, että niissä oli jotain tuttua. Taiteltuja housuja avatessani tajusin, että omassa varhaisnuoruudessani lapsilla ja nuorilla oli päällän tälläisiä vaatteita. Minulla ei ollut pallofarkkuja mutta ruutufarkut kylläkin. Rupesin kiinnostuneena katselemaan muita esillä olevia vaatteita, ja siellä ne olivat, minun varhaisnuoruuteni muotivärit: vaaleanpunainen, mintunvihreä ja vaaleankeltainen! Rupesi hymyilyttämään!

Muistan, kuinka minulla tuolloin oli kaksi lempipaitaa - mintunvihreä huppari ja vaaleanpunainen patenttineulepaita (!) - mielestäni tosi muodikkaita ja ihania molemmat. Näistä paidoista jompikumpi yhdistettynä ruutufarkkuihin, joissa oli irrotettavat henkselit, niin vaatevalinta ei olisi voinut paremmaksi muuttua!

Näitä samaisia vaateyhdistelmiä muistan käyttäneeni myös ensimmäistä kertaa koulun discossa käydessäni. Silloin huuliin laitettiin vähän valkoista helmiäishuulipunaa ja korviin isot renkaat... sitten discossa tyttöjen kanssa käveltiin ja katseltiin seinän vierustoilla istuvia poikia, tanssittiin yhdessä isossa ympyrässä ja kainosteltiin hitaita. Ilmassa oli jotain... Musiikissa se taisi olla Dingon, Yön ja Europen aikaa. Ja tässä on se syy, miksi kauhistuin, kun Emil ilmotti menevänsä koulun discoon: Itse ensimmäisessä discossani tunsin kuinka olin muuttunut lapsesta joksikin muuksi, nuoreksi? Pian tuli ensimmäinen sydänsurukin.

Kotiin tilattava Koululainen lehti muuttui Suosikiksi ja barbileikit loppuivat. Emilkin on vaihtanut Puuha Pete laulut Lordiin ja Dingoon ja ilmoittaa pitävänsä hevy musiikista, mutta onneksi Legot ja perheen kesken pelattavat seurapelit vielä kiinnostavat. Ja kaikkein parasta: minua vaaditaan lukemaan iltasaduksi vielä Maija Poppasta!

Ensimmäisestä discostaan huolimatta taitaa se minun esikoinen olla vielä kauan lapsi, ahkera partiolainen ja shakinpelaaja, pieni tiedemiehen alku. Kaikkeni yritän, että ei vielä varhaisnuori.