Kevät on tullut Istanbuliin.Tien varsilla puut kukkivat kauniisti vaalein ja vaaleanpunaisin kukin. Jotkut lehtipuut tekevät jo hentoja silmujaan ja pihamme mangolia puu on puhjennut kauniiseen vaaleanpunaiseen kukkaan. Ilmassa lentelee kevään pörriäisiä ja päivä tuntuu selvästi pidemmältä! Minulla on keväinen olo.

Kevät ei kuitenkaan minusta tunnu täällä samalta kuin Suomessa. Kaunista tulee hetkessä ja se uskomaton luonnon herääminen jää näkemättä.

Lapsuuden ja nuoruuden keväitä muistellessa palaan automaattisesti kahteen paikkaan - kävelytielle kodistani kirkonkylälle tai vanhalle mutkikkaalle maaseudun autotielle.

Kävelytiellä näen maahan jäänyttä hiekoitushiekkaa, ojanpientareita ja lumipeitteen alta pilkottavia peltoja. Nenään leijailee tuoreen maan tuoksu ja silmäni löytävät ensimmäisen leskenlehden. Jossain kaukana kuuluu katulakaisukoneen ääni. Aurinko paistaa mukavasti silmään, on pakko siristää. Jossain sulanut lumi valuu vesinorona kaivoon. Askel kevenee, tuulta ja tuiverrusta vastaan ei enää tarvitse taistella vaan katseen voi taas nostaa suoraan eteenpäin. Pysähdyn, tekee mieli katsella sinistä taivasta.

* * *

Mutkikasta maantietä ajaessa kaksi olutpulloa osuvat toisiinsa takapenkin jalkatilassa. Kuiva asvaltti ja keväinen aurinko on saanut meidät lähtemään "ulos oluelle". Pientareilla ja metsässä on vielä paljon lunta, vaikka ilmassa on jo kevään tuntu. Aurinko paistaa kirkkaasti ja lämmittää auton kojelautaa. Niemenpoukama on vielä jäässä. Pysäköimme pienen laiturin lähelle ja otamme olutpullot mukaan. Merenrannalla tuntuu kylmemmältä kuin kotoa lähdettäessä. Kevätkenkiin menee lunta kun harpomme lumihangessa. Istahdamme vierekkäin betonilaiturille, joka tuntuu kylmältä. Lämpimät olutpullot kuohahtavat avatessa. Kilistämme keväälle. Lämmin olut maistuu kitkerälle, mutta lämmittää mukavasti kurkussa. Tässä me katsomme kevään tuloa - minä ja tuleva mieheni.

Tänään taidan istahtaa parvekkeelle tämän minun mieheni kanssa ihailemaan keväistä Istanbulia. Sitten, kun lapset nukkuu.