Täällä nähtiin illalla surullinen episodi, kun rämäpää tyttäremme murtui täysin isän taas kerran lähtiessä työmatkalle. Miehen laittaessa takkia päälle tytön naama muuttui kirjavaksi ja kysyinkin oliko jokin vikana, oliko hän itkenyt. Iloisena tyttö vakuutti, että leikki vain.
Vielä kerran annettiin matkaanlähtevälle isälle suukot ja halit, toivotettiin heipat ja muistuettiin tekstiviestin lähettämisestä perille tultaessa.
Oven kolahdettua kiinni tyttö juoksi hartiat vavahdellen vierashuoneen sängylle ja nyyhkytti päiväpeittoon. Vähän ällistyneenä menin hänen luokseen, nostin ylös ja näin vuolaasti itkevät kasvot.
- En halua, että pappa matkustaa taas..
Juoksin ulko-ovelle itkevä tyttö sylissäni ja sain vielä miehen pysäytettyä. Mies oli yhtä ällistyneen näköinen kuin itsekin olin ollut. Monta rappusta kerrallaan harppoen hän oli taas ovellamme rutisti itkuista tyttöä ja kuiskasi tälle vielä vakavan näköisenä: "pappas Prinsessa". Harppoi raput alas ja juoksi ulkona jo odottavaan taksiin.
Sylissä keinutellen tyttö vähitellen rauhoittui. Hänen hiuksiaan silitellen juttelimme siitä, että vaikka toinen vanhempi matkustaa, on toinen aina kotona. Niin se on. Niin sen täytyy olla.
Takana on taas perheen yhteinen mukava viikonloppu. On oltu yhdessä, mies on pelannut ja leikkinyt lasten kanssa. On keskusteltu, tehty herkkuja, hassuteltu. Vietetty oikein ihanaa aikaa yhdessä kokonaisena perheenä. Rajojaan etsivälle vahvalle tytölle isän lempeä, mutta samalla tiukka seura on tainnut olla todella tärkeää.
Kommentit