meidän kotitalo

Aamuisin meidän herätyskello pirahtaa soimaan kello 6.55. Axel on silloin juuri ottanut aamun ensimmäiset maidot ja Alexandra saattanut kömpiä omasta sängystään meidän huoneeseen. Kellon soidessa hän juoksee herättämään Emiliä, joka on hitusen aamu-unisempi.

Aamupalan syöntiin meillä on varattu puoli tuntia, ja joinakin aamuina se tuntuu olevan aivan liian lyhyt aika murokupin tyhjennykseen. Kello 7.30 siirrymme pois aamupalapöydästä on murokupin tila mikä hyvänsä. Aamupesuihin, pukeutumiseen ja muuhun siistiytymiseen jää aikaa 20 minuuttia, sillä koulubussi noutaa lapset talomme edestä 7.53. Kotiin koululaiset palaavat maanantaisin ja perjantaisin n. 14.45 ja tiistaina - torstaina n. 15.45.

koulubussiin menossa

Kun olen saanut isommat lapset koulubussiin on Axelkin valmis ensimmäisille päiväunilleen. Napsautuan jo illalla ladatun pyykkikoneen päälle ja nautiskelen rauhassa ihanassa hiljaisuudessa (lukuunottamatta pesukonetta) kupposen tuoretta kahvia, vilkuilen päivän uutisia ja meilejä. Yhdeksän jälkeen uskallan jo soitella ystävilleni jos on soiteltavaa.

Maanantait oleilen usein kotona pesemässä viisihenkiseltä perheeltä viikonlopun aikana kertynyttä pyykkivuorta. tiistaina sitä on jo valmis poistumaan kotoa, ja usein suuntaankin tiistain markkinoille, joissa helposti vierähtää koko aamupäivä. Jos on partio-tiistai, syövät lapset pikaisen välipalan koulusta tultuaan ja lähdemme partioon joka alkaa 16.45. Partiopäivinä illallisen täytyy olla jotain todella nopeaa, kuten mannapuuroa, koska kotiudumme vasta kuuden jälkeen illalla. Silloin Axel alkaa olla jo iltakärttyinen ja valmis omiin nukkumarituaaleihinsa. Nopea kylpy, yöpuku, iltamaidot ja sänkyyn jo ennen kello ilta seitsemää. Siinä meillä jää sitten isompien lasten kanssa tunti aikaa puuhailla jotain yhessä, usein se on tekemättömät läksyt ja jos ei, niin sitten luetaan iltasatuja tai pelataan jotain peliä. Sänkyyn isommat lapset menevät kahdeksalta.

Keskiviikkona ja torstaina tapailen päivällä mielelläni ystäviä, hoidan kauppa-asioita ja saatan käydä vaikka lounaalla. Se on sitä niin sanottua "omaa aikaani", vaikka Axel kulkee mukana. Kun lapset tulevat koulusta saatamme piipahtaa ulkona ilmasta ja läksyjen määrästä riippuen. Mitään muuta iltaohjelmaa en haali, yksi harrastusilta riittää. Perjantaina lähden itse usein aamusta punttisalille ja jätän Axelin tunniksi Elimasin hoitoon. Silloin lapsillakaan ei ole läksyjä ja usein tapaammekin perjantai-iltapäivisin leikkikavereita. Sängyssä ei tarvitse olla vielä kahdeksalta, mutta usein lapset itse hakeutuvat sinne uupuneina rankasta kouluviikosta.

Jos mies on Istanbulissa viikolla, kotiutuu hän töistä kuuden, puoli seitsemän aikaan, jolloin istahdamme koko perheen voimin syömään illallista. Yhdessä syöminen on meillä tärkeä asia, jolloin rauhassa istutaan alas, vaihdetaan kuuluimisa ja nautitaan yhdessäolosta. Ruoan jälkeen mies leikittää isompia lapsia ja hoitaa yleensä iltapuuhat heidän kanssaan.

Kahdeksan jälkeen illalla täällä on sitten taas hetken aikaa hiljaista, ennen kuin Axel herää ja vaatii itselleen ruokaa. Usein olen päivän pyörityksestä niin poikki, että voimat riittävät uutisten katsomiseen, annokseen jäätelöä tai kuppiin teetä.