Turkissa rakastetaan lapsia. Huomiota tuntemattomillekin lapsille osoitetaan pörröttämällä tukkaa tai nipistämällä poskesta, vauvoja ihastellan äänekkääsi ja kosketetaan vaikka sukasta. Niin tänäänkin, kun kävin vauvan kanssa ruokaostoksilla. En kauaakaan voinut kulkea ostoskärryineni rauhassa, kun ensimmäinen ihastelija silitteli jo vauvan sukkaa ja katsoi hyväksyvästi autokaukaloon huokaillen. Suurimman vaikutuksen teimme varmasti siihen naiseen joka sai lapsekkaaseen jutteluunsa vastaukseksi kolmekuisen hampaattoman hymyn.

Tänne asettuessamme suuri lapsiin kohdistuva huomio hämmensi alkuun niin minua kuin lapsiakin. Sitten se tuntui aika imartelevalta kunnes lapset eivät enää pitäneet siitä. He oppivat nopeasti suojautumaan poskinipistyksiltä tai tukan silityksiltä. Posken ihon sormien väliin ottaminen kuulema saattoi sattua. Nyt minä saan pitää huolta siitä, että ihastelijat eivät tungettele liian lähelle vauvaa.

Muuten lapsirakkaudesta on kyllä apua arkipäivässä. Rattaiden kanssa kävellessäni minulle avataan ovia, rattaita nostellaan katukivetysten yli ja ylipäätään katsotaan että meillä on kaikki hyvin. Kukkakauppiaskin sujauttaa muutaman extra gerberan kimppuun - vauvalle.  Ja sehän minulle sopii! Huomioon ottamisesta tulee hyvä mieli.