Istanbulin keskiluokkaiset asunnot ovat isoja. Yhden makuuhuoneen (suomeksi kaksion) neliöt ovat noin 90. Tälläisia asuntoja mainostetaan sinkuille. Täällä kaupungin sisällä siis 3-5 makkarin kämpät ovat 150 neliöstä käsittämättömiin yli 400 neliön lukaaleihin, tai jopa isompiin. Asuntojen olohuoneet ovat valtavia saleja, joiden lattioille sopii levitellä usemapikin turkkilainen matto. Makuuhuoneet ovat vaihtelevan kokoisia, ikkunattomasta kotiapulaisen huoneesta 40 neliön master bedroomiin. Vanhemmat asunnot ovat sokkeloisia, uudemmissa kämpissä on selkeämpi pohja. Keskustasta lähdettäessä asuintalojen pihoilla on uima-altaita, tenniskenttiä, putti greenejä.

Oikeastaan on kummallista, että osittain erittäinkin ahtaasti rakennetussa kaupungissa harrastetaan näinkin isoja asuntoja. Täällä kuitenkin kaikki tuntuu olevan mahdollista, onhan tämä todellinen vastakohtaisuuksien maa - hökkelikylistä helikopterikentillä varustettuihin palatseihin.

Me asumme 5 asunnon pienkerrostalossa Bebekin vihreällä kukkulalla. Asunnossamme on 5 makuuhuonetta, joista yksi toimii romuvarastona. Olohuone on suuri, suomalaisen ison kolmion kokoinen. Pihalla on uima-allas sekä hedelmäpuita täynnä oleva puutarha. Ja kaiken huipuksi meillä on huikeat näkymät Bosporin salmelle ja Aasian puoleiseen Istanbuliin. Talomme muissa asunnoissa asuu kolme turkkilaista perhettä ja yksi eronnut ranskalaismies sekä talonmies omassa kopperossaan. Meidät on otettu avosylin vastaan. Naapurit ovat käyneet tervehtimässä ja huolehtineet, että meillä on kaikkea ja että viihdymme. Tämä on meidän koti.

Näkymä olohuoneen ikkunasta